Parvekkeelle kompuroi olento, joka oli pukeutunut harmaaseen gabardiinitakkiin, sinisiin urheiluhousuihin ja aivan liian suuriin koripallotossuihin. Nääntyvän näköisenä hän heittäytyi rähjäiseen puutarhatuoliin, joka natisi varreltaan lyhyen mutta vankan turilaan painosta.
- Toisitko yhden pikkupikku oluen, kulta, semmoisen kylmän, sieltä takarivistä, kiitos, olet ihana, parvekkeenvaltaaja kähisi. Hänen hengityksensä kuulosti astmaatikon kuolinkorinalta, eikä kasvojen ilme antanut hänestä juurikaan parempaa kuvaa. Parransängestä tai siihen kiinnittyneistä sinapinjäännöksistä päätellen kyseessä oli miespuolinen ihminen, nisäkäskunnan huippuna pidetyn lajin edustaja. Mies jonka saattaisi luulla nähneen parempiakin päiviä.
Mies ja nainen katsahtivat toisiinsa. Mies pukkasi vaimoa kylkeen kyynärpäällään ja ynähti hiljaa:
-Kuulitko, hän pyysi sinua hakemaan oluen. Mene!
Nainen nousi nopeasti ja juoksi keittiöön. Hän avasi jääkaapin ja tutki hyllyjen takaosat, vaikkei muistanutkaan ostaneensa olutta pitkään aikaan. Naisen suureksi hämmästykseksi ylähyllylle oli ilmestynyt kaljapulloja, jotka oli asetettu kolmeen riviin merkin mukaan.
- Hetkinen, nainen huudahti.
- Mikäs vitun kultsipupulainen minä muka olen, häh?
Aviopuoliso asteli keittiön ovelle ja pyöritteli silmiään nähdessään jääkaapin sisällön.
- En minä tiedä, mutta olutta se tyyppi ainakin osaa tilata. Mistä sä oot saanu rahat näihin, sullahan piti olla tilipäivä vasta ensi viikolla?
- En minä ole näitä olusia ostanut, rakkaani. Ne on vain tullu tänne, tyhjästä, niin kuin tuo äijäkin, nainen vastasi.
Mies tuijotti vaimoaan epäuskoisena hetken, ja alkoi sitten nauraa. –Tämä on ihan uskomatonta. Meidän parvekkeelle kiipeää yhtäkkiä haiseva kummajainen, joka nimittää mun vaimoa kultsikseen ja tilaa kaljaa jota ei ole mutta onkin..
Äkkiä mies tunsi niljakkaan käden olallaan. –No, missäs se kalja viipyy, pupu? Olio oli hiipinyt keittiöön aviopuolisoiden huomaamatta. Hän tuijotti miestä rähmäisillä silmillään ja siirsi sitten katseensa naiseen. –Hyvännäkönen muija sulla. Tulin hakeen sen pois.
Seurasi hetken hiljaisuus. Aviopari tuijotti vuoroin vierasta ja vuoroin toisiaan, tunkeutuja silmäili röyhkeän arvioivasti keittiökalusteita.
- Astianpesukone saksalaista laatumerkkiä, hyvä hyvä, valkosipulipuristin kätevästi siivottavaa mallia, mainiota, espressokeitinkin löytyy…
Isäntä muisti olevansa isäntä talossa ja rykäisi
- Niin että mitä tuli sanottua?
- No huumoriahan se vain oli mies hyvä, tällaisina aikoina pitää ottaa vitsin syrjästä kiinni aina kun kykenee, eikö vain, ja pieni kohteliaisuus naisväelle on aina paikallaan, niinhän. Muuten onkos teillä tytärtä…
- Tee ny Jaska jo jotakin, äläkä vain tuijottele ja mulkoile. Tyyppi on jotenkin päässy sisään ja lastannu jääkaapin puolilleen kaljaa, ei siltä sen takia tarvi mitä tahansa kuunnella, vaimo tiuskaisi.
Mies yskähti. –No niin, nyt tää alkaa mennä jo liian pitkälle. Kuka sä oot ja mitä sä haluat? Ja kun oot asias kertonu, heitän sut ulos. Ja pullot perään.
Vieras alkoi naureskella ja istuutui. Nauraessa paljastui hammaskalusto, jossa oli pahoja puutteita.
-Älähän nyt, Jaska, hätäile. Ota kalja ja tarjoo eukolle myös. Istukaa alas ja pitäkää mulle vähän seuraa, oon niin yksinäinen.
Mies piilotti pystyyn mädäntyneet purutyövälineet armeliaasti yleisönsä silmiltä, mikä kohensi tunnelmaa melkoisesti. Haju mikä tuosta kaatopaikallisesta kidasta oli lehahtanut, jäi silti leijailemaan muistuttaen tilanteen tulenarkuudesta.
Emäntä muisti, kuinka tukalassa tilanteessa toimitaan ja korkkasi kolme kaljapulloa salamannopeasti auki. Puoliso pani liesituulettimen päälle, ja vieras ryysti oluestaan pitkän kulauksen.
- Jo oli aikakin, ystäväiseni. En halua vaivata teitä turhilla puheilla, vaan menen suoraan asiaan. Tarvitsen huoneistoanne jonkin aikaa. Kyseessä on hätätilanne, emergency exit in English, you know. On kyse taistelusta tulevaisuudestamme, noin lyhyesti sanottuna, eikä pieni uhrimieliala olisi tässä tilanteessa pahitteeksi, muistaen talvisodan henkeä ja sen vaikutusta historiaan ja niin poispäin ja päinvastoin pois.
Ajatus uudesta asukista ei nostattanut riemunkiljahdusta pariskunnassa, ei edes pohdintaa vesimaksujen korotustarpeesta. Tarvittiin perusteellinen kulaus, oikea suupohjallinen olutta, ennen kuin vieraan tuottamat ääntiöt menivät perille.
- Meille et pummi kyllä muuta, älä jumalauta kuvittelekaan mitään sen suuntaista! Vaimo sai lopulta karjaistua.
- Noh, noh, Kaisa, voisit pitää vähän pienempää suuta ja puhua siivommin, toppuutteli Jaska, tyyppihän on selvästikin kokenut kovia - ja sitäpaitsi ehkä rahakaskin...
- Älä kuule edes ajattele, että minä rupeaisin kotonani katselemaan toista retalesta, Kaisa ärähti, varmaan sinä tuota pikaa veljeilisit sen kanssa ja tilaisit minulta olutta sohvan ääreen.
- Kieltämättä houkutteleva ajatus - mutta se on kyllä aivan mahdoton, tarkemmin ajatellen, mies vastasi, muistaen huolestuneena aiempia siippansa raivareita, sen sijaan parvekehan olisi täysin mahdollinen sijoituspaikka, sillä sinnehän tuo äskenkin kömpi omin neuvoin.
- Tässä vaiheessa minun täytyy muistuttaa teille, että tässä tilanteessa tarvitsen todellisen tukikohdan enkä mitään nuhjuista parveketta, vieras lausui hitaasti, ja tilanne on todella kriittinen. Te ette ymmärrä vaaraa mutta voin vakuuttaa teille että se ei ole vähäinen.
- Vakuutusta täytyy muuttaa ja heti sillä eihän tässä enää voi luottaa edes kotirauhan säilymiseen, ja tuosta tyypistä on päästävä eroon, Kaisa huudahti.
- Jos haluatte muuttaa kotivakuutustanne, teidän on paras tehdä se pian, sillä parin tunnin kuluttua tulee ensimmäinen isku, niin totta kuin on nimeni mun Kesäteräsmies.
-Hah, kuulitko Kaisa, äijän nimen? Jaskan suuri vatsa alkoi ensin hiljaa hytkyä, ja lopulta miehen pulppuilevasta naurusta ei ollut tulla loppua. Ja kuten aina ennenkin, aviomiehen nauru tarttui Kaisaan, ja hetken aikaa mies ja vaimo hohottivat ja huohottivat toisiinsa nojaten.
-Ei helvetti, Kesäteräsmies...
Vieras näytti ensin hiukan loukkaantuneelta, mutta sitten hän alkoi kohteliaasti hymyillä, lopulta haukotella. Uloshengityksen mukana tulvahti huoneeseen taas tuo kauhea raadon haju. Mies ja vaimo pyrskähtivät uuteen nauruun tajutessaan toisenkin aistineen samaan aikaan tuon tajunvievän lemahduksen.
- Noh noh, Kaisa ja Jaska, eiköhän olisi aika rauhoittua. Kuten sanoin, alkaa olla kiire. Kahden tunnin päästä alkaa tapahtua. Sitä ennen mun täytyy ottaa pienet torkut, about kakskyt minuuttia. Sitä varten saisit Kaisa levittää mulle teidän sängyn alle jonkun viltin. Mä aion nimittäin nukkua siellä tästä lähtien, yleensä päivisin, mutta erityistapauksissa vietän siellä myös muutaman yön. Äläkä nyt pyörry, Kaisa-kulta, koska sulla on niin paljo tehtävää tässä seuraavien tuntien ajan.
Kuten pummi oli havainnutkin, nainen oli valahtanut kalpeaksi. Naurunkyyneleet valuivat mustina noroina pitkin poskia, mutta hän ei nyt huomannut sellaista pikku seikkaa. Hän katsoi kauhuissaan aviomiestään, joka vilkuili neuvottomana ympärilleen. Tilanne oli niin hämmentävä, ettei kumpikaan pystynyt hetkeen sanomaan mitään.
-Teidän täytyy nyt hetki neuvotella keskenänne, mä huomaan sen. Joka kesä sama juttu. No joo, mä meen ny paskalle. Saanko ottaa ton iltapäivälehden mukaani, menee varmaan taas kauan. Kyllä te muhun totutte, uskokaa pois. Kaikki on tottunu tähän mennessä, vaikkei jostain syystä kukaan oo kauheesti itkeny mun peräänikään.
Vieras päästi peräpuolestaan melkoisen töräytyksen ja sulkeutui kylpyhuoneeseen. Hetken kuluttua mies ja vaimo alkoivat kuulla vessasta ähinän lomasta myös puhetta. Kuulosti siltä kuin tämä rantojen mieheltä vaikuttava tunkeutuja olisi alkanut vessanpytyllä istuessaan neuvotella englanniksi jotakin hyvin tärkeätä ja virallista.
Aikaa kului. Mitään ei tapahtunut. Jaska ja Kaisa istuivat mykkinä hämmästyksestä keittiön pöydän ääressä. Keräteräsmies istui vessanpytyllä, tai näin isäntäväki ainakin ajatteli.
Jaska meni hakemaan itselleen ja Kaisalle uudet oluet. Kesäteräsmiehen lupaamaan H-hetkeen oli jäljellä enää puoli tuntia, kun tämä asteli muina miehinä takaisin keittiöön ja otti oluen.
- No? Oletteko keskustelleet asian selväksi? Tässä alkaa tulla vähän niinkuin kiire.
Jaska kääntelehti levottomana. Ilta hämärtyi eikä tyyppi oikein ottanut häipyäkseen. Kaisastakin alkoi olla puhti pois. He olivat molemmat odottavalla kannalla, epäluuloisia ja pelokkaita. Aikaa kului ja olutta myös. Sitten Kesäteräsmies alkoi ojennella jäseniään ja nousi lopulta tuolilta.
- Nyt se sitten taas alkaa. Pitäkää kiinni penkeistänne. Nähdään.
Kylpyhuoneen puolelta kuului kummaa ääntä, eikä se ollut pesukone. Vessanpönttö lorisi ontosti, ja alkoi sitten kumista. Kumina vahvistui ja vahvistui, kunnes kylpyhuoneen ovi alkoi täristä. Vieras syöksyi ovesta sisään ja sulki sen saman tien. Jaska ja Kaisa ehtivät kuitenkin nähdä häivähdyksen aavemaisen saastaisesta olennosta, joka oli tunkenut päänsä heidän uuteen, osamaksulla maksettavaan pesukoneeseensa. Kone oli liertteen peitossa ja kylpyhuoneen oven raosta tuprahti muualle huoneistoon sakeaa, kuvottavaa katkua.
- Soita hätänumeroon, Jaska, soita pian! Kaisa kiljaisi.
