kansanlaulut, jazz ja eteläamerikkalaisen laululiikkeen ja runouden tyyli. Kuuntelin tuota aikoinaan aika tavalla. Punainen lanka on myös mielessäni miettiessäni tätä blogia, sen sisältöä ja myös omaa toimintaani tällä hetkellä opettajana, linjanjohtajana, projektiasiantuntijana ja opiskelijana. Ja tietysti isänä, kihlattuna ja rakastajana. Miten nuo kaksi viime mainittua sitten eroavat, on laajempi asia, johon saatan palata myöhemmin. Myös isänä ja opettajana olemiseen. Nyt kuitenkin ihastelen kukkivaa kaktustani (yllä).Monet erilaiset asiat yhdistyvät -mikä paremmin mikä huonommin - eri tehtävissäni. Parhaimmillaan asiat tukevat toisiaan ja osun vähintään kahteen kärpäseen yhdellä iskulla. Pahimmillaan huidon ja huidon, osumatta yhteenkään pörisijään. Tänään olen onnistunut kohtuullisen hyvin yhdistelyissäni.
Elämä on tällä hetkellä sisäisesti aika kiihkeää, sikäli kuin sellaisesta tässä iässä voi enää puhua. Työni on ollut monipuolista ja haastavaa. Parasta palautetta olen saanut työni ulkopuolelta ystäviltäni ja rakkaaltani, jonka soisi asuvan lähempänä minua, jotta pääsisin iholliseen yhteyteen silloin, kun sanat eivät tunnu riittävän, useammin kuin vain viikonloppuisin.
Vanhempani ovat äskettäin täyttäneet niin sanotusti pyöreitä vuosia, äitini 75 ja isäni 80 vuotta (kuvassa).
Heidän elämänsä on kadehdittavan tasaista, vaikka heistä ehkä tylsää. Ikätovereiden rivit ovat jo harvenneet. On kuollut veljiä, ystäviä, työtovereita, soittokavereita. Kaikenlaista vaivaa ja sairautta on ollut riesana. Joka tapauksessa he saavat aikanaan poistua tästä elämästä tyytyväisin mielin, kun ovat tehneet sen, minkä ovat parhaaksi nähneet ja mihin ovat kulloisessakin tilanteessa pystyneet. Eikä se ekologinen jalanjälkikään heillä ole - ainakaan nykymittapuulla arvioiden - ollut kohtuuttoman suuri, päinvastoin monella tapaa kestävän elämäntavan mukainen.Aika yltäkylläisiä hetkiä olen viime päivinä elänyt. Sääkin on niin yhtäkaikkisen upea ollut, että hiihto- ja patikkaretket metsissä ovat täyttäneet mieleni kiitollisuudella. Aurinko on paistanut päivisin ja kuu kumottanut öisin. Siellä se nyt kaikessa täyteydessään paistattelee auringon kilossa. Ei malttaisi oikein nukkuakaan, mutta taidan silti nyt asettua vatupassiin.
