mietteliäs marraskuu

Opetustunnit ovat menneet unenomaisesti eteenpäin viime aikoina. Jotenkin sitä on pystynyt tuomaan oikeanlaista asiasisältöä tunteihin, vaikka mieli on ollut muualla. Enemmän kiinnostaa maailman tämänhetkinen tila ja kehitysnäkymät. Kuinka paljon minulla on aikaa jäljellä ja kuinka paljon ihmiskunnalla ylipäätään?

Ei ole mikään yllätys, että ihmiset karttelevat ilmastonmuutoksen miettimistä. Varsinkin rehellisten johtopäätösten tekemistä ja tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtymistä kartellaan kuin ruttoa. Ja se saa tämän elämän tuntumaan niin kovin tyhjänpäiväiseltä. Tympeää, kovin tympeää, tämä kaikki puuhastelu ja näennäiset pyrinnöt, jotka eivät kestä hetkeäkään kriittistä tarkastelua. Pitäisi vain yrittää sulkea silmänsä typeryydeltä ja onnettomilta maailmanparantajilta, jotka puhuvat paljon paskaa suureen ääneen.

Viikon 45 varrelta

Highweek 45 - alakuloa, jopa masennusta, työtä ja tapahtumia mahtuu tälle viikolle. Ampumistragedia Jokelassa havahdutti miettimään, miten nuoren mieli voi nyrjähtää maailman pahuutta työstäessään perin pohjin, jos ihminen jätetään yksin ajatuksineen ja ongelmineen. Kuinka tukea löytyy ja kuka sitä antaa?

Tuo onneton tapahtuma ja sen pohjalta nousseet mietteet ja tunteet syrjäyttivät normaalin opetuksen opistolla. Me enimmäkseen keskustelimme asiasta. Muistelin John Irvingin kirjaa Ystäväni Owen Meany, joka koskettelee hyvin tätä tematiikkaa.

Myös torstaina pitämääni viikinkien olutkultturia koskeneeseen esitelmään ampumatapaus vaikutti niin, että jätin työstämättä aihetta enempää ja esittelin sen suullisesti, ilman kuvia ja muuta tilpehööriä. Vieressä paloi punainen tuikku, Jokelan uhrien muistoksi.

Tänään Moodle-koulutuksessa ammattikorkeakoululla oli vielä aika voipunut olo. Liekö nautittu norjalainen pienpanimo-olut Haandsbryggeriet-panimon Dark Force -stout ollut osallinen asiassa? Joka tapauksessa on hyvä puhua tuosta väkivallanteosta paljon.

Marraskuun alkuun on päästy

Jahas, masennus on alkanut lievittää jo nyt vaikka marraskuu on vasta alussa.
Opetustunnit ovat tältä viikolta takana ja muut hommat edessä. Alan taas hyväksyä oman rajallisuuteni maailman menon muuttamisen suhteen. Aion edelleenkin ottaa kantaa kestävän kehityksen puolesta, vaikka tilanne näyttäisi kuinka mahdottomalta hyvänsä. Sinnikkäästi.

Lähetin Hesariin alla olevan Pinjan ottaman luontokuvan, tämän viereisen jätin lähettämättä.