Avoimuus sisältää uhka ja mahdollisuuksia

ITK2010 Aulangolla herätti monia pohdintoja, joista sosiaalisen median verkkojeni kautta eteeni ohjautui tänää pari kirjoitusta. Mervi Mavendorf tarkastelee kirjoituksessaan Avoimuus – uhka vai ainoa mahdollisuus? avoimen oppimisympäristön ja perinteisen koulun kohtaamispisteistä ja näissä kohtaamisissa syntyvästä kipuilusta.

Toisaalta, kuten Mavendorf toteaa, oppimisympäristöjen uudistaminen avaamalla ne, on menestykseen johtava tie.

Miikka Salavuo käsittelee analyyttisesti sosiaalisen median pedagogisia mahdollisuuksia blogikirjoituksessaan.
Hän jakaa tarkastelunsa sosiaalisen median pedagogiikkaan viiteen näkökulmaan tai otsakkeeseen: Osallistuminen toimijalähtöisesti, omistajuus, läsnäolo, avoimuus ja arviointi. näiden näkökulmien avulla voi luoda aika hyvin koulumaailman käytäntöjä kattavan kuvan ja saada pojaa uusien askelten ottamiselle oppimisympäristöjä kehitettäessä.

Yhdistettynä nämä kaksi kirjoitusta kommentteineen antavat selkeän ja monipuolisen kuvan siitä, missä sosiaalisen median käyttöönottamisessa tällä hetkellä mennään.

Koulun on oltava avoimempi

Teppo Säkkinen, Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja avasi blogissaan
Koulun on oltava ajassa kiinni mielenkiintoisen keskustelun, joka tuo mieleen monia viime vuosina käymiäni lyhyempiä tai pidempiä rupatteluja tietotekniikan käytöstä ja opetusmenetelmien uudistamisesta.

Blogiin liittyvä keskustelu nostaa esiin uudistajat, kyseenalaistajat ja perinteisten opetustapojen vaalijat. Toisen näkökulman mukaan koulujen tulisi olla edelläkävijöinä yhteiskunnan ja viestintätapojen muutoksissa. Toisen näkemyksen mukaan koulujen tulisi pikemminkin toimia jarrumiehinä muutoksille. Kritiikkiä esittävät yleensä eniten ne, jotka vähiten kritisoitavaa asiaa tuntevat. Näin tuntuu nytkin olevan.

Oppimisympäristöjen uudistaminen siten, että myös oppimistavat samanaikaisesti kehittyvät, voi olla keskiverto-opettajalle tai -opiskelijalle vaikeaa, joillekin tosi vaikeaa. Vaikeuksia ennakoivat opettajat tai opiskelijat pyrkivät tietysti jarruttamaan tai estämään vaikeuksien aiheuttajaa. Näin tehdään, vaikka vaikeuksien todellinen ydin olisikin omassa pääkopassa eli omissa asenteissa.

Miten muutokset sitten tosiasiassa tulevat näkymään oppimisessa ja nuorten tulevaisuudessa? Sitä on vaikea arvioida, koska koulun vaikutusta ei pysty irrottamaan muun elinpiirin vaikutuksesta. Ajatus koulun itsetarkoituksellisesta perinteisiin sitoutumisesta on kuitenkin kuolleena syntynyt. Traditiooilla ei ole arvoa sinänsä, vaan niiden säilyttäminen tai kaataminen on tapaus kerrallaan perusteltava. Taka-askeliakin voidaan ottaa, mikäli ne osoittautuvat tarpeellisiksi.

Suomessa koululaitos on ollut alusta pitäen kokeilujen kenttä. Virheitä on varmasti välillä tehty, eikä joitakin ongelmia ole pystytty kokeilujenkaan avulla korjaamaan. Kokeilut ovat kuitenkin yleisesti ottaen tuottaneet ja ylläpitäneet vireyttä ja luovuutta kouluissa. Ehkä nimenomaan kokeilujen perinnettä tulisi kouluissakin jatkaa.

Toimivat ja hyvät kokeilut synnytetään avoimissa ja avointa vuorovaikutusta edistävissä kouluissa. Näin ollen erityisesti avoimuutta tulisi koulumaailmassa kehittää.

Online Personal Marketing Strategy

I led the story of Andrea Vascellari about Online Personal Marketing Strategy because it connects in a very nice way his personal experience and ambtious attitude to the facts of social marketing and entrepreneurship.

To understand the meaning and importance of being passionate and sharing this passion with others you just need to check some success stories of entrepreneurs. By directing the personal energy to the things they really like and love they have managed to create the business which may be small or big but is in all cases of excellent quality.

Personal marketing helps the potential customers to find that enterprise. Online personal marketing gives a lot more opportunities to find it.

Yhteisöllisen oppimisen puolesta

Teemu Arinan blogikirjoitus No PLEs, but informal learning in Real World communities pisti miettimään mitä tarkoitusta varten eri teknologit keksintöjään kehittävät ja onko suunnittelu mielekästä.

Design for the real world puhuttelee paitsi turhakkeiden myös kestävän tulevaisuuden vastaisten tuotteiden ja keksintöjen kriittistä tarkastelijaa. Entä oppiminen aidossa maailmassa? Varmasti monin osin koulutus edustaa aidon maailman, kestävän tulevaisuuden, etuja ja voimistamista. On myös paradokseja. Esimerkiksi itsekkyyden, suvaitsemattomuuden ja kilpailuhenkisyyden korostaminen oppimisprosessien piilorakenteissa voi näkyä yksittäisen oppilaitoksen kohdalla hyvinä tuloksina, arvosanoilla mitaten, mutta laajemmin tarkateltuna ristiriitana yleisiä opetusuunnitelmatavoitteita kohtaan.

Teemu Arina nostaa blogissaan esille epävirallisemman tietokoneavusteisen oppimisen kaksi puolta. PLE eli henkilökohtainen oppimisympäristö voikin tarjota mahdollisuuden ympäristöstään eristäytyneelle ja sitä vihaavalle oppijalle kehittää menetelmiä vihatekoihin. Toisaalta epävirallinen yhtiesöllinen oppimisympäristö pystyy rakentamaan ja tukemaan yhteisöllisyyttä ja vähentämään vihaa ja epäluuloa.

Oppimisympäristöjen suunnittelu tulee näin keskeiseen rooliin: eristäytyvän, yksilökeskeisen oppimisen tukemisen sijaan suunnittelulla voidaan tukea yhteisöllisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Tämä tietysti edellyttää, että oppimisympäristöjä käyttävät opettajat osavat käyttää yhteisöllisyyttä tukevia elementtejä oikein. Tämä edellyttää teknologisen osaamisen sijaan pedagogista ja didaktista osaamista, opettajan ydintaitojen kehittämistä.