Ilmiöpohjaisen opetussuunnitelman kehittämisen reitit

Koulunkäynnin rakenteet muuttuvat ja murtuvat, mutta pystytäänkö muutosta tai murrosta ohjaamaan?
Tulevaisuuden koulusta ja opiskelusta laaditaan visioita, mutta näkyykö opettajan ja oppilaiden arkinen työ niissä visioissa?
Opettaja suunnittelee oppitunteja ja oppilas lukee läksyjään ja tekee kotitehtäviään, mutta jääkö heille kummallekaan aikaa tai tilaa miettiä oppimisen mielekkyyttä tai tavoitteita?

Ilmiöpohjaiseen opetussuunnitelmaan yhdistyy kaikkia näitä pohdintoja, tosin painotus vaihtelee tarkastelutavasta riippuen. Tavoite on kuitenkin puhaltaa henkeä oppimisprosesseihin, tehdä niistä laajempia ja samalla suunnitelmallisempia ja vähentää koulutyön ikävää stressaavuutta.

Muutosten hintana on tutusta ja turvallisesta toteutustavasta luopuminen. Tosin koulunkäynti on jo muuttunut niistä ajoista ,kun oppiainekohtainen rakenne luotiin niin paljon, ettei tuota opetuksen toteutustapaa pysty kunnolla viemään läpi nytkään.

Että ei tarvitse heittäytyä tyhjän päälle, on käytävä läpi pieniä ja isoja yksityiskohtia eri aineenopettajien ja näiden opetussuunnitelmien ja oppisisältöjen kesken. On mietittävä aikatauluja ja vaiheistusta, synkronointia ja tilojen käyttöä, oppijoiden oppimistyylejä ja -tekniikoita sekä lähikehityksen vyöhykkeen dynamiikkaa.

Dynaamisuuden periaate onkin kantavana ilmiöpohjaisuudessa. Dynaamiset oppimisen ja hahmotuksen tavat sopivat uusiin käytäntöihin erittäin hyvin. Vuorovaikutteisuus, dialogisuus ja vertaisoppiminen nousevat uuteen arvoon ja oppimisen arviointi saa dynaamisuudesta uusia houkuttelevia haasteita.

Eri toten oppisisältöjen dynaamisuus on mielenkiintoinen kysymys. Riittääkö, että oppikirjan tai sen tehtävien yhteydessä on mainittu sopivia linkkejä internet-sivuille? Ei. Materiaalin käyttö dynaamisessa oppimisprosessissa vie materiaalin käytön ja kehityksen uudelle tasolle. Tässä tulevat vastaa tekijänoikeudelliset kysymykset ja sisällön päivittämisen tai todenmukaisuuden haasteet.

Kannattaa tutustua aiheeseen ilmiöpohjaisuutta käsittelevässä Sometu-verkoston ning-ryhmässä.

Hieman mallia haasteista antaa Anne Rongaksen laatima esitys, joka pidettiin Otavan opiston ilmiöpohjaisuuspajassa 13.12.2008.

Opettajat opissa opsista

Tänään lauantaina Punkalaitumen yhteiskoulun ja lukion opettajat tulivat koululle pitämään virkaehtosopimuksen mukaista koulutuspäivää eli VESO-päivää. Lauantai oli onneksi pilvinen ja kolea eli sisällä oleskelu ei harmittanut niin paljon.

Aiheina olivat oppimisen tuen tarpeen uudet määritelmät ja ne toimenpiteet, joita uudistukset tuovat Punkalaitumelle tullessaan. Erityistä tukea tarvitsevat oppijat kun tulevat yhä enemmän opiskelemaan muiden oppijoiden kanssa. Myös maahanmuuttajanuorten opetuksen järjestäminen liittyy tähän uudistukseen.

Kolmas aihe eli Tieto- ja viestintätekniikka koulun arjessa -hankkeen kärkikouluksi pääsemistä seuraavat uudistukset sopi hyvin jatkoksi aamupäivän aiheille. Uudet toimet kärkikouluna tukevat hyvin opetuksen suunnittelun ja toteutuksen uudistamistaerityisen tuen tarpeiden takia. Ne kuitenkin muuttavat toteutuessaan oppimistapoja yleisemminkin.

Tämä ei tietenkään tapahdu yhdessä yössä eikä ilman muutoskipuilua. Sen takia tämä ilmiöpohjaiseen oppimiseen, verkostoyhteistyöhön ja tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksien käyttöönottoon perustuva kärkikoulutyö herätti vilkasta ja monin paikoin kriittistäkin keskustelua. Oppilaiden mukana olo kehittämistyössä tuntui kuitenkin opettajista hyvältä. Nyt tietysti on kiinnostava ryhtyä selvittämään myös oppilaiden näkemyksiä ja uudistusideoita.