Kolme päivää Hämeenlinnan Aulangolla oli sosiaalisuuden suurta juhlaa. Yhteishenkeä nostatettiin monin tavoin, yhteistyötä viriteltiin tai vahvistettiin ihmisten ja myös oppilaitosten tai yritysten välillä. Suunnitelmia laadittiin ja pohjustettiiin ja toisten pyrkimyksiä tai ideoita tuettiin ja kannustettiin. Myös sparrausta harjoitettiin jossain määrin, rakentavan ja myönteisen ilmapiirin vallitessa.
Esiin nousi myös epäilyksiä ja epävarmuutta. Riittävätkö voimat ja resurssit muutokseen? Löytyykö se paljon puhuttu yhteinen tahtotila muutosten taakse? Saadaanko nyt kerätyt ideat ja toimintamallit siirretyksi omiin työyhteisöihin? Arki tulee kouluissa vastaan monin tavoin. Tekemättömiä töitä joudutaan asettamaan tärkeys. ja kiireellisyysjärjestykseen. Lapset ja nuoret eivät voi jäädä odottaman, vaan he tarvitsevat kovasti ohjausta, olipa opetusmenetelmä millainen hyvänsä.
Sosiaalinen media muuttaa koulua. Se tuo uusia ympäristöjä lähelle ja yhdistää eri tahoja toisiinsa. Suljettuina pidettyjä opetussaarekkeita availlaan monin eri tavoin, ja yhteistoiminnallinen opetus tekee tuloaan yhteistoiminnallisen oppimisen rinnalle. Muutos ei kuitenkaan tule itsestään. Se vaatii suunnitelmia, hakemuksia. tiedottamista, päätöksiä, raportointia, kouluttautumista ja joskus rohkeitakin askelia, yhdessä ja yksinään. Tarvitaan monenlaista työtä muutosten eteen. Joskus joudutaan ottamaan askelia taakse päin, jotta muutos ei törmäisi voittamattomiin esteisiin.
Arjen paineiden keskellä Sometun merkitys tuen, ohjauksen ja asiantuntemuksen jakamisen kanavana kasvaa. Toivon, että Sometu pystyy jatkossakin täyttämään sille asetetut odotukset niin hyvin, että laajeneminen jatkuu ainakin yhtä ripeänä kuin nyt. Toivon. että sometulaiset löytävät viisaita ja kekseliäitä tapoja vastata arjessa tuleviin haasteisiin. Toivon, että tätä kaikkea jaetaan täällä kanavilla kysymysten, vastausten, kommenttien, esimerkkien ja vinkkien muodossa.
