Sosiaalisen median hillitty paluu

Sosiaalisen median eli somen, osa on kuluneen talven aikana ollut mopen osa. olen huomioinut sitä vaihtelevasti ja ollut aika ajoin pidättyväinen sen suhteen. Sisältöä olen tuottanut niukasti. Enemmänkin olen linkittänyt olemassa olevia kirjoituksia tai sivustoja eteenpäin.

Nyt on kuitenkin kevät. Lumi sulaa (Kauhajoki muuten taitaa olla manner-Suomen vähälumisin paikkakunta) ja itk'11 Aulangolla alkaa. Sinne taas menen, vuoden tauon jälkeen. Nämä kaksi viimeistä vuotta ovat olleet ammatti-identiteetin sulattelemisen haasteellisia vuosia. Samalla on tarkastellut opettamista ja oppimista aika lailla pelkistetysti.

Toisaalta olen seurannut somen kehitystä jatkuvasti ja muutaman kerran jopa osallistunut keskusteluun tästä aiheesta. Kun nyt on taas saatu aikaan sosiaalista mediaa koskeva projekti työpaikkakunnalleni (joka samalla on myös kotikuntani) ja kun itse suunnittelen pienen tauon jälkeen sosiaalisen median mukaan ottamista koulutyöhön, alkaa kypsyä hillityn paluun ajatus.

Avoimuus sisältää uhka ja mahdollisuuksia

ITK2010 Aulangolla herätti monia pohdintoja, joista sosiaalisen median verkkojeni kautta eteeni ohjautui tänää pari kirjoitusta. Mervi Mavendorf tarkastelee kirjoituksessaan Avoimuus – uhka vai ainoa mahdollisuus? avoimen oppimisympäristön ja perinteisen koulun kohtaamispisteistä ja näissä kohtaamisissa syntyvästä kipuilusta.

Toisaalta, kuten Mavendorf toteaa, oppimisympäristöjen uudistaminen avaamalla ne, on menestykseen johtava tie.

Miikka Salavuo käsittelee analyyttisesti sosiaalisen median pedagogisia mahdollisuuksia blogikirjoituksessaan.
Hän jakaa tarkastelunsa sosiaalisen median pedagogiikkaan viiteen näkökulmaan tai otsakkeeseen: Osallistuminen toimijalähtöisesti, omistajuus, läsnäolo, avoimuus ja arviointi. näiden näkökulmien avulla voi luoda aika hyvin koulumaailman käytäntöjä kattavan kuvan ja saada pojaa uusien askelten ottamiselle oppimisympäristöjä kehitettäessä.

Yhdistettynä nämä kaksi kirjoitusta kommentteineen antavat selkeän ja monipuolisen kuvan siitä, missä sosiaalisen median käyttöönottamisessa tällä hetkellä mennään.

Koulun on oltava avoimempi

Teppo Säkkinen, Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja avasi blogissaan
Koulun on oltava ajassa kiinni mielenkiintoisen keskustelun, joka tuo mieleen monia viime vuosina käymiäni lyhyempiä tai pidempiä rupatteluja tietotekniikan käytöstä ja opetusmenetelmien uudistamisesta.

Blogiin liittyvä keskustelu nostaa esiin uudistajat, kyseenalaistajat ja perinteisten opetustapojen vaalijat. Toisen näkökulman mukaan koulujen tulisi olla edelläkävijöinä yhteiskunnan ja viestintätapojen muutoksissa. Toisen näkemyksen mukaan koulujen tulisi pikemminkin toimia jarrumiehinä muutoksille. Kritiikkiä esittävät yleensä eniten ne, jotka vähiten kritisoitavaa asiaa tuntevat. Näin tuntuu nytkin olevan.

Oppimisympäristöjen uudistaminen siten, että myös oppimistavat samanaikaisesti kehittyvät, voi olla keskiverto-opettajalle tai -opiskelijalle vaikeaa, joillekin tosi vaikeaa. Vaikeuksia ennakoivat opettajat tai opiskelijat pyrkivät tietysti jarruttamaan tai estämään vaikeuksien aiheuttajaa. Näin tehdään, vaikka vaikeuksien todellinen ydin olisikin omassa pääkopassa eli omissa asenteissa.

Miten muutokset sitten tosiasiassa tulevat näkymään oppimisessa ja nuorten tulevaisuudessa? Sitä on vaikea arvioida, koska koulun vaikutusta ei pysty irrottamaan muun elinpiirin vaikutuksesta. Ajatus koulun itsetarkoituksellisesta perinteisiin sitoutumisesta on kuitenkin kuolleena syntynyt. Traditiooilla ei ole arvoa sinänsä, vaan niiden säilyttäminen tai kaataminen on tapaus kerrallaan perusteltava. Taka-askeliakin voidaan ottaa, mikäli ne osoittautuvat tarpeellisiksi.

Suomessa koululaitos on ollut alusta pitäen kokeilujen kenttä. Virheitä on varmasti välillä tehty, eikä joitakin ongelmia ole pystytty kokeilujenkaan avulla korjaamaan. Kokeilut ovat kuitenkin yleisesti ottaen tuottaneet ja ylläpitäneet vireyttä ja luovuutta kouluissa. Ehkä nimenomaan kokeilujen perinnettä tulisi kouluissakin jatkaa.

Toimivat ja hyvät kokeilut synnytetään avoimissa ja avointa vuorovaikutusta edistävissä kouluissa. Näin ollen erityisesti avoimuutta tulisi koulumaailmassa kehittää.

Online Personal Marketing Strategy

I led the story of Andrea Vascellari about Online Personal Marketing Strategy because it connects in a very nice way his personal experience and ambtious attitude to the facts of social marketing and entrepreneurship.

To understand the meaning and importance of being passionate and sharing this passion with others you just need to check some success stories of entrepreneurs. By directing the personal energy to the things they really like and love they have managed to create the business which may be small or big but is in all cases of excellent quality.

Personal marketing helps the potential customers to find that enterprise. Online personal marketing gives a lot more opportunities to find it.

Yhteisöllisen oppimisen puolesta

Teemu Arinan blogikirjoitus No PLEs, but informal learning in Real World communities pisti miettimään mitä tarkoitusta varten eri teknologit keksintöjään kehittävät ja onko suunnittelu mielekästä.

Design for the real world puhuttelee paitsi turhakkeiden myös kestävän tulevaisuuden vastaisten tuotteiden ja keksintöjen kriittistä tarkastelijaa. Entä oppiminen aidossa maailmassa? Varmasti monin osin koulutus edustaa aidon maailman, kestävän tulevaisuuden, etuja ja voimistamista. On myös paradokseja. Esimerkiksi itsekkyyden, suvaitsemattomuuden ja kilpailuhenkisyyden korostaminen oppimisprosessien piilorakenteissa voi näkyä yksittäisen oppilaitoksen kohdalla hyvinä tuloksina, arvosanoilla mitaten, mutta laajemmin tarkateltuna ristiriitana yleisiä opetusuunnitelmatavoitteita kohtaan.

Teemu Arina nostaa blogissaan esille epävirallisemman tietokoneavusteisen oppimisen kaksi puolta. PLE eli henkilökohtainen oppimisympäristö voikin tarjota mahdollisuuden ympäristöstään eristäytyneelle ja sitä vihaavalle oppijalle kehittää menetelmiä vihatekoihin. Toisaalta epävirallinen yhtiesöllinen oppimisympäristö pystyy rakentamaan ja tukemaan yhteisöllisyyttä ja vähentämään vihaa ja epäluuloa.

Oppimisympäristöjen suunnittelu tulee näin keskeiseen rooliin: eristäytyvän, yksilökeskeisen oppimisen tukemisen sijaan suunnittelulla voidaan tukea yhteisöllisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Tämä tietysti edellyttää, että oppimisympäristöjä käyttävät opettajat osavat käyttää yhteisöllisyyttä tukevia elementtejä oikein. Tämä edellyttää teknologisen osaamisen sijaan pedagogista ja didaktista osaamista, opettajan ydintaitojen kehittämistä.

Miten päätöksiä valmistellaan ja miten tehdä se paremmin

YLEn alueuutinen havahdutti minut poikkeuksellisella pohdiskeluotteellaan miettimään, miten mitä tahansa päätöstä valmistellaan ja miten valmistelut tehdään paremmin. Niin, että ne, joita päätökset koskevat voisivat osallistua oikeasti valmisteluun.
Tässä yhteydessä voisi miettiä asioiden valmistelua kouluissa. Lainaan alussa linkitettyä uutista, jossa pohditaan kuntaliitosten valmistelua:

Asukkaat ottavat niin ikään kantaa, tavallisimmin uutta kuntaa vastaan tietämättä oikein edes mihin ottaa kantaa. Asukkaiden kannanottoja leimaavat ulkopuolisuus ja alamaisuus sekä niistä juontuvat aggressiivisuus ja välinpitämättömyys. Sen sijaan että valtaa otettaisiin omiin käsiin, pelätään, kielletään ja parjataan.

Kouluissa nuorilla on helposti sama ulkopuolinen olo, mikä vaikuttaa monien käyttäytymiseen. Koulun asiat koetaan vieraiksi ja käyttäytyminen muuttuu helposti välinpitämättömäksi, jopa vihamieliseksi, koulua kohtaan.
Otan vielä toisen lainauksen:

Valmistelun pitäisi olla aidosti nykyistä laajempaa ja yllätyksellisempää. Virallisten valmisteluryhmien ohessa pitäisi toimia eri ammattiryhmistä, asukkaista kylien edustajista, yrittäjistä paikallisista filosofeista ja vaikka mistä koostuvia idea- ja valmisteluryhmiä, jotka tuulettaisivat ja kyseenalaistaisivat luutuneita vanhaan kunnallishallintoon ja päätöksentekoon liittyviä ajatusmalleja.

Tämä yksinkertaisen tuntuinen ohje pitää sisällään pari hienoa ajatusta: yllätyksellisyys valmistelussa ja vanhojen ajatusmallien tuulettaminen monipuolistamalla valmisteluryhmiä. Tämä on mahdollista helposti missä tahansa koulussa rikkomalla tietoisesti vanhoja kaavoja valmistelussa.
Valmistelu voi olla ja sen kuuluu olla iloista ja yllätyksellistä puuhaa, ei väkinäistä puurtamista.

Experiential Learning Cycle & Social Technologies | Teemu Arina

Experiential Learning Cycle & Social Technologies | Teemu Arina
Pstetäänpä T. Arinan välittämä tarina kiertämään...

Robottiopettaja miellytti oppilaita Etelä-Koreassa | Ulkomaat | YLE Uutiset | yle.fi

Robottiopettaja miellytti oppilaita Etelä-Koreassa | Ulkomaat | YLE Uutiset | yle.fi

Kyllä opetuksen kehittämisessä on tosiaan monia mahdollisuuksia. Olisipa kiva nähdä tällainen robotti käytännössä.

Aivan pakko kirjoittaa

Tuli pakottava tarve kirjoittaa jotain vanhaan blogiini, kun penkkareissa Kankaanpään abit toivat asian näkyvästi esiin. Kiitos muistutuksesta!

Penkkareita juhlisti kaunis ja kirpeä aurinngonpaiste. Mietteissä, joita kuormureiden lavoihin oli kiinnitetty, tuotiin esille matematiikan, vieraiden kielten ja internetin käytön kokemuksia. Tulevaa elämää ei juuri käsitelty.

Lyseon salissa järjestetty abien elokuvaesitys osoitti koulusta lähtijöillä olevan ilmeisiä näyttelijäntaitoja (myös oppituntien ulkopuolella ;-).Eri opettajat saivat elokuvassa osansa, nyös minä. Varsinkin kävelytyylini oli saanut runsaasti huomiota ja asiaan oli paneuduttu antaumuksella...

Itse aikoinaan lukioikäisenä päädyin että jalan treenaaminen saa nyt kerta kaikkiaan riittää; kävelytyylini saa olla persoonallinen ja erottua muista. Se olkoon tuntomerkki minulle.

Aaamun matematiikan tunnin aikana keskusradoista pauhannut Pink Floyd -klassikko We Don't Need No Education muistutti minua siitä, kuinka stressaavana moni voi kokea lukio-opiskelun. Karnevaalilla on hyvä rikkoa usein raskaalta tuntuvaa opiskeluputkea

"Kukaan ei harrasta vuorikiipeilyä tieteellisistä syistä.
Tiedettä käytetään retkikuntien rahoituksessa, mutta
tosiasia on, että sinä kiipeät, koska se on niin
hemmetin hauskaa."

Näin lausui Mount Everestin valloittaja sir Edmund Hillary. Opiskelu on yhdenlaista vuorikiipeilyä, jossa jokaisella on oma vuorensa valloitettavanaan. Ylioppilaaksi tultaessa ollaan päästy viimeiselle leirille ennen lopullista nousua. Toivon, että nyt tätä nousuosuutta viimeistelevät abit onnistuvat nyt ja myös jatkossa tavoitteissaan - ja että heillä on myös hauskaa.

Ja lisää penkkarikuvia löytyy täältä.

Lähikehityksen vyöhyke, sosiaalinen media ja uudet työtavat

Olen syksyn mittaan työni ohella pohtinut työtapojen ja työelämän uudistumisen vitkaisuuden syitä. Uudistukset herättävät aina ainakin jossain määrin vastarintaa. Sen usein katsotaankin kuuluvan asiaan.

Kun uudistukset tapahtuvat ryppäissä - vai pitaisikö sanoa rysäyksittäin - vitkan kitka tuntuu voimakkaammin kuin jatkuvassa, vähittäisessä uudistuksessa. Ehkä moni meistä on joutunut kokemaan muutosrysäykset pahasti stressiä nostattaneina kriiseinä.

Työelämän muutoksissa ja työssä oppimisessa taitavat päteä samat periaatteet kuin oppimisessa yleensä. Kun ollaan lähikehityksen vyöhykkeellä (Vygotskin termein), muutokset ja uudistukset tulevat hallitusti mukaan olemassaoleviin käytäntöihin. Kun siirrytään tuon vyöhykkeen ulkopuolelle, alkavat hankaluudet: kaikki tuntuu kaatuvan päälle, epäonnistumisten ja pettymysten määrä kasvaa, stressipisteitä ropisee lisää.

Epäilenpä, että esimerkiksi moni opettaja on uuteen kouluun tullessaan joutunut lähikehitylksen vyöhykkeeltä pois perehtyessään vauhdilla kaikkeen uuteen, mitä työ tuo tullessaan. Minulla on sellaisesta omiakin kokemuksia. Ajatteleepa moni opettaja, että vuoden tai parin päästä tilanne tasaantuu, jolloin voi turvallisesti alkaa toistaa itseään ja kokoamaansa materiaalia. Muutoskriisi johtaa pysähtyneisyyteen.

Sosiaalisen median ja tieto- ja viestintätekniikan tarjoamien uusien oppimismenetelmien käyttöönotto koulutyössä edellyttää aina vanhojen tapojen uudelleenarviointia ja osin hylkäämistäkin. Myös oppijoille tulee vastaava muutostilanne.

Uuden omaksuminen vaatii aina energiaa ja yleensä myös aikaa. Kun taustalla on kokemus tai kokemuksia kriisistä, minkä muutos toi tullessaan, uusiin muutoksiin aletaan suhtautua torjuvasti tai pidättyvästi varmuuden (lue: turvallisuuden) vuoksi. Ihminen alkaa puolustaa itseään halitsemattomilta tuntuvilta muutoksilta.

Sosiaalisen median ja yhteisöllisten oppimisprosessien ilosanomaa varjostaa huoli työtaakan kasvusta ja pelko siitä, että joutuu taas heittäytymään uudistusten kaaokseen ja kriisiin. Onko pakko, kysyy moni.

Voidaanko osoittaa, että vaiheittain eteneminen tarkoittaa lähikehityksen vyöhykkeellä pysymistä oppimisympäristöjen ja työtapojen muuttuessa kouluissa?

Jos perehtyminen uuteen työhön tapahtuisi aina lähikehityksen vyöhykkeen periaatetta noudattaen, olisi varmasti suhtautuminen uudistuksiinkin lähtökohtaisesti myönteisempi. Jos myös uudistuksissa pystytään pysymään lähikehityksen vyöhykkeellä, muutosprosesseista tulee työn valopilkkuja, ei enää pelottavia mörköjä.

Mutta miten saisi nyt muutoskriisejä varovat muutosvastarintaiset ihmiset voittamaan epäluulonsa?

Matka Garden partyihin jatkuu?

Joskus on aika pysähtyä miettimään, mihin oikein on menossa :-)



Toisaalta voi, edes kerran elämässä, pysähtyä miettimään, kuinka tähän on oikein tultu:

Kirjoittamisen muuttumisesta

Kirjoituksessaan Mitä tapahtui blogosfäärille? SK:n toimittaja Jari Lindholm otti kantaa ilmiöön, mitä minäkin olen kesän mittaan pohtinut. Olen jättänyt niin blogini kuin mikrobloginikin verrattain rauhaan. Uuudet tekstit ovat olleet lyhyitä, ja niitä on ollut harvassa.

Kuinka näin? Onko sisäinen keskustelu ja suullinen sananvaihto ollut riittävää? Onko kesä vienyt minut tai kirjoituskykykni mennessään?

Yksi kanava on kuitenkin ollut voimissaan ja se on Facebook. Kaverit kesä, nopeat hajahuomiot, kuvat ja videot sulassa sovussa kuin kesätapahtumien henkeä myötäillen.

Kurinalaisuus kirjoituksistani puuttuu, ja pitkäjännitteisyys. En ole viihtynyt sen puoliin luetunkaan sanan parissa. Luonnossa olen viihtynyt sen sijaan mainiosti. Päämäärätöntä havainnointia ja ihmisten kanssa jutustelua suviyössä; sitä kesä on tarjonnut.

Latautumista se on myös ollut, ja ilmeisesti minulle kirjoittaminen tai lukeminenkaan ei edusta tällä hetkellä hyvää lounimisen muotoa. Nettilukeminen on poikkeus. Hyviä henkilökohtaisia kirjoituksia on antoisa lukea, myös blogeista. Esimerkiksi Ville Venäläisen kelpo pohdinta Onnellisen lapsuuden tragedia herätteli minussa monestakin syystä ajatuksia.

Onnellisuutta ja onnea on tullut puntaroiduksi niin pari- kuin ystävyyssuhteissa ja vanhemman sekä lapsen näkökulmasta taas kesän mittaan aika tavalla. Sehän on ikuisuusaihe. Ei-onnellinen ihminen voi olla tyytymätön tai alistunut. Tyytymätön ihminen voi taas olla tyytymätön itseensä tai tyytymätön olosuhteisiin. Olosuhteisiin tyytymätön ihminen voi pyrkiä muuttamaan niitä tai sopeutumaan niihin. Ja niin edelleen, kuten Vonnegut eräässä teoksessaan toistuvasti ja osuvasti totesi.

Gadget-testaus

Viimeksi iGoogle-sivuni Blogger-gadget tuotti pettymyksen. Teksti ei p??tyynyt blogilleni enk? voinut sit? kopioidakaan en?? siin? vaiheessa. P??tin ladata gadgetin uudelleen ja testata sen toimintaa. Kas n?in.

Twitterin haut selkokielellä

Miesten puhettako naisten suusta?

Nimimerkin Takkirauta tai Ruukinmatruuna blogista löytyy kirjoitus Onko miehistä mihinkään. Koska aihe tuntuu kiinnostavalta paitsi henkilökohtaisesti myös koulutyön kannalta, otan sen tässä esille.

Mustavalkoisesti ja provosoivasti asioita käsittelevä kirjoittaja onkin onnistunut kirvoittamaan aika tavalla keskustelua esiin, myös nettilehtiin asti. Itse tietysti suhtaudun epäilevästi tämänkaltaisiin irtiottoihin ja jään katsomaan, mitä tästäkin tuleman pitää. siitä huolimatta pidän ansiokkaana tapaa kääntää totuttuja tarkastelutapoja miesten sukupuoleen perustuvasta etuoikeudesta tai naisten eurosta, muun muassa.

Mutta missä viipyy miesten ääni?

Tanssien ympäri maailman

Matt Harding halusi tanssia maailman eri kolkissa ja onnistui toteuttamaan haaveensa. Hän myös tallensi tanssinsa videolle, mikä mahdollistaa tämän erilaisen maailmanympärimatkan seuraamisen. Aluksi aprikoin, onko tällaisella dokumentilla mitään merkitystä. Se kuitenkin aukesi minulle tanssimisen universaalisuuden ymmärtämisenä. Pidemmittä puheitta:

Where the Hell is Matt? (2008) from Matthew Harding on Vimeo.

Ilmasto lämpenee 5,2 astetta vuosisadassa, arvioi MIT

Oikeanpuoleinen pyörä kuvastaa tutkijoiden arviota globaalista lämpötilan muutoksen vaihteluvälistä, jos toimintaohjelmaa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ei saada aikaiseksi. Vasen pyörä kuvastaa vaihteluväliä aggressiivisella ohjelmalla.

Kuva: MIT



Tunnettu yhdysvaltalainen tiedelaitos Massachusetts Institute of Technology (MIT) on laatinut uuden arvion maapallon ilmaston lämpenemisestä tällä vuosisadalla. MIT:n ennuste on katastrofaalinen, planeetan keskilämpötila nousisi 5,2 astetta.

Ennusteen vaihteluväli on 3,5 - 7,4 astetta. Vielä vuonna 2003 MIT arvioi lämpenemisen jäävän 2,4 asteeseen.

Vaihtoehtona pidempi kesäloma

Ja tämä ei tarkoita kouluja. Luin Tekniikka & Taloudesta hyvän uutisen pk-yrityksen (Kalaset Oy Uudestakaupungista) yt-neuvotteluista, jotka kestivät 8 minuuttia. Lopputulos oli, että irtisanomisten tai lomautusten sijaan työntekijät saivat laajennetun palkallisen kesäloman.

Johdon ja omistajien mielestä on työntekijöiden kannalta mielekkäämpää vaikka maalata kesämökkiä kuin tehdä täytetöitä tehtaalla. Kalaset Oy:n omistajien ja johdon mukaan järjestelyn tarkoitus on pitää tiukasti kiinni henkilökunnasta. Yhtiöllä on takanaan taloudellisesti hyviä vuosia, joten taloustilanteen heikentyessä ei toimia voida kohdistaa ensimmäisenä henkilöstöön.

Johdon ja omistajien mukaan yritys ei ole kasvoton kone, jonka ainoa tehtävä on tuottaa voittoa, eikä kaikkea voida mitata rahassa.

Yritys on muuten saanut Facebookiin oman fanisivun.

Vinkkejä tietokoneen vikojen hoitoon

Mikro-pc -lehti tarjoaa aika ajoin oivallisia laitteiden ylläpitoa helpottavia artikkeleja. Tässä on yksi sellainen: Miksi tietokoneeni ei toimi? Artikkeli esittelee vian etsinnän kaavioiden ja luettelon avulla ja lopulta runollisesti keltaiseen savuun päätyen.

Palauteraportti kuvana

Tässä on yksi toimivaksi osoittautunut tapa kerätä nopeasti palautetietoa ja tallettaa se näkyville. Nelikenttä, johon kukin laittaa rastin; valokuva kännykällä ja kuvan siirto esimerkiksi flickr-kuvapalveluun, josta sen saa linkitettyä helposti vaikkapa blogiin. Tässä kemian kokeen oppilaspalaute eiliseltä.