Matka Garden partyihin jatkuu?

Joskus on aika pysähtyä miettimään, mihin oikein on menossa :-)



Toisaalta voi, edes kerran elämässä, pysähtyä miettimään, kuinka tähän on oikein tultu:

Kirjoittamisen muuttumisesta

Kirjoituksessaan Mitä tapahtui blogosfäärille? SK:n toimittaja Jari Lindholm otti kantaa ilmiöön, mitä minäkin olen kesän mittaan pohtinut. Olen jättänyt niin blogini kuin mikrobloginikin verrattain rauhaan. Uuudet tekstit ovat olleet lyhyitä, ja niitä on ollut harvassa.

Kuinka näin? Onko sisäinen keskustelu ja suullinen sananvaihto ollut riittävää? Onko kesä vienyt minut tai kirjoituskykykni mennessään?

Yksi kanava on kuitenkin ollut voimissaan ja se on Facebook. Kaverit kesä, nopeat hajahuomiot, kuvat ja videot sulassa sovussa kuin kesätapahtumien henkeä myötäillen.

Kurinalaisuus kirjoituksistani puuttuu, ja pitkäjännitteisyys. En ole viihtynyt sen puoliin luetunkaan sanan parissa. Luonnossa olen viihtynyt sen sijaan mainiosti. Päämäärätöntä havainnointia ja ihmisten kanssa jutustelua suviyössä; sitä kesä on tarjonnut.

Latautumista se on myös ollut, ja ilmeisesti minulle kirjoittaminen tai lukeminenkaan ei edusta tällä hetkellä hyvää lounimisen muotoa. Nettilukeminen on poikkeus. Hyviä henkilökohtaisia kirjoituksia on antoisa lukea, myös blogeista. Esimerkiksi Ville Venäläisen kelpo pohdinta Onnellisen lapsuuden tragedia herätteli minussa monestakin syystä ajatuksia.

Onnellisuutta ja onnea on tullut puntaroiduksi niin pari- kuin ystävyyssuhteissa ja vanhemman sekä lapsen näkökulmasta taas kesän mittaan aika tavalla. Sehän on ikuisuusaihe. Ei-onnellinen ihminen voi olla tyytymätön tai alistunut. Tyytymätön ihminen voi taas olla tyytymätön itseensä tai tyytymätön olosuhteisiin. Olosuhteisiin tyytymätön ihminen voi pyrkiä muuttamaan niitä tai sopeutumaan niihin. Ja niin edelleen, kuten Vonnegut eräässä teoksessaan toistuvasti ja osuvasti totesi.

Vaihtoehtona pidempi kesäloma

Ja tämä ei tarkoita kouluja. Luin Tekniikka & Taloudesta hyvän uutisen pk-yrityksen (Kalaset Oy Uudestakaupungista) yt-neuvotteluista, jotka kestivät 8 minuuttia. Lopputulos oli, että irtisanomisten tai lomautusten sijaan työntekijät saivat laajennetun palkallisen kesäloman.

Johdon ja omistajien mielestä on työntekijöiden kannalta mielekkäämpää vaikka maalata kesämökkiä kuin tehdä täytetöitä tehtaalla. Kalaset Oy:n omistajien ja johdon mukaan järjestelyn tarkoitus on pitää tiukasti kiinni henkilökunnasta. Yhtiöllä on takanaan taloudellisesti hyviä vuosia, joten taloustilanteen heikentyessä ei toimia voida kohdistaa ensimmäisenä henkilöstöön.

Johdon ja omistajien mukaan yritys ei ole kasvoton kone, jonka ainoa tehtävä on tuottaa voittoa, eikä kaikkea voida mitata rahassa.

Yritys on muuten saanut Facebookiin oman fanisivun.

Syksy on tyven ja kaunis

Tänään menin Hilman kanssa pitkälle lenkille tietämättä minne oikein päädymme. Kuljimme Vammalan, tulevan Sastamalan, kaupungintalon editse ja käännyimme omakotitaloalueelle, jossa on 1940-50-lukujen taitteessa tehtyjä niin sanottuja rintamamiestaloja.

Paattipoukamankadulta poikkesimme sivupolulle metsään. Siitä alkoi kipuaminen harjulle. Mahtava ilma liikkua siellä. Harjua ristiin rastiin taivallettuamme laskeuduimme sen toiselle puolelle Rautaveden rantaan. Siellähän se paattipoukamakin sitten oli.

Jäin ihmettelemään, miten paljon liki unohdettuja mökkejä, rantasaunoja ja soutuveneitä silläkin reissulla kohtasin. Joku on ne joskus hankkinut tai rakentanut. Nyt on projekti päättynyt tai päättymässä, eikä uudesta käyttäjästä ole tietoakaan. Tämän Kukkurin alueen kaavoitus on kiistojen aihe. Rantojen kaavoittaminen tuntuu ihmeelliseltä, mutta luontoarvojen puolustajilla on vielä mahdollisuutensa.

Elämä on kummallista.

Tuomaanpäivänä

Tässä lyhyt Tuomaanpäiväviesti.

Aurinko on mennyt jo aika alas ja tulee pysymään siellä varsin pitkään. Minä pakkailen tavaroitani, pysähdyin vain hetkeksi tähän kirjoittamaan. Lähden piakkoin kodistani Kauhajoella kotiini Vammalaan. Olen iloinen siitä hyvästä mitä tänäkin vuonna osakseni on koitunut.

Asiat eivät ole vuoden mittaan muuttuneet, vain edistyneet. Perhe-elämä on edistynyt kuin tulviva meri syvemmälle siihen osallistuvien ihmisten mielen sisämaahan ja hionut sen kivikoita hiukan pyöreämmiksi. Sovittelua, neuvottelua ja kaikenlaista säätä. Vanhempani ovat edistyneet vanhuudessaan yhä pidemmälle, ja äitini on alkanut edistyä uuteen, vuodekeskeisen elämänmuodon vaiheeseen, intervalleineen ja kotona vierailevine terveydenhoitajineen. Polveni ja hampaani ovat edistyneet aineesta luopumisessaan, jopa siinä määrin, että lääkärioperaatiot ovat käyneet tarpeellisiksi. Ilmastokin on edistynyt, ja olen nähnyt aivan uusia, ihmeellisiä sääilmiöitä, joiden esiinmarssille ei estettä näy.

Tässä edistyksessä on myös varjopuolia. Olen opettajantyössäni edistynyt siinä määrin, että osaan kohtuullisen hyvin tunnistaa puutteeni, ja mikä pahinta, tiedän mitä niille pitäisi tehdä. Kun vain löydän siihen tekemiseen aikaa ja tarmoa. Työtehtävissäni olen edistynyt energiansäästämisessä niin, etten enää oikein tahdo osata rasittaa itseäni liikaa, mikä tekee elämästä valitettavan tasaista. Ehkä eteläpohjalainen jokimaiseman yksioikoisuus on viemässä minut mennessään, nuo ojanvarsipajukot, savipellot ja keväisin korkealla leyheästi laulavat kiurut. Tarkastelut tulevaan ja menevään, isoihin ja pieniin ympyröihin kääntyvät kuin itsestään joen virtaussuuntaan päin, ruskean veden kannateltaviksi, vailla kiirettä ja tarkoitusta.

Katselen tähtiä entistä useammin ja ilahdun siitä, kuinka tuttu tunne tulee Otavasta, juuri siinä missä sen kuuluu ollakin, kotitalon pihalampun päällä, ei niin kylmänä eikä niin lämpimänä. On siinä vain. Antaa minun rauhassa epäillä ja olla olevinaan.