Näytetään tekstit, joissa on tunniste mietteitä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mietteitä. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, maaliskuuta 10, 2009

Vastapainoa lounimiselle...

Silloin, kun on toiminta mielessä, on hyvä tarkastella sitä laajemmin. Esimerkiksi tämän hiljakkoin päivitetyn videopätkän johdattelemana:

Hitaan elämän ylistys

Haikailen hidasta elämää. Moniaita vuosia sitten kehitin termin 'louniminen', jolla tarkoitin tarkoituksetonta ja tavoitteetonta olemista vastapainona tehokkaalle ja tavoitteelliselle toiminnalle. Jos louniminen ja toimiminen ovat tasapainossa keskenään, harmonia ja hyvä olo vallitsevat, samoin kuin on unen ja valvetilan tasapainon suhteen.
Ei muistihäiriöitä, poissaolevuutta, nykivää elämää eikä ikäviä painetiloja. Ehkä hiukan liikakiloja ja etikettivirheitä; kokonaisuus kuitenkin ihanteellinen ja samalla kohtuullinen.

Hidas elämä ja joutenolo ovat tulleet tavoitelluiksi asioiksi, suorastaan muoti-ilmiöiksi viime vuosina, ainakin olen ollut huomaavinani näin. En kuitenkaan lähde etsimään sitä kylpylöistä tai ulkomailta, en luostarista enkä joogasalilta. kenttätyöt: Hilma-koiran ulkoiluttaminen maastossa, erityisesti kun kumpikin pysähdymme vaikka jäälakeuden keskelle tuijottamaan hiljaa kaukaisuuteen, käy lounimisesta.

Haluan kuitenkin hitaampaa elämää muihinkin yhteyksiin. Ajattelin hidastaa tahtia vuosi vuodelta ja katsoa kuinka hitaasti saakaan hommat hoitumaan. Tavallaan palaan vanhana siihen, mistä nuorena työuraani aloittelin, Kauhajoen kunnan kesätöissä.

maanantaina, lokakuuta 13, 2008

Syksy on tyven ja kaunis



Tänään menin Hilman kanssa pitkälle lenkille tietämättä minne oikein päädymme. Kuljimme Vammalan, tulevan Sastamalan, kaupungintalon editse ja käännyimme omakotitaloalueelle, jossa on 1940-50-lukujen taitteessa tehtyjä niin sanottuja rintamamiestaloja.

Paattipoukamankadulta poikkesimme sivupolulle metsään. Siitä alkoi kipuaminen harjulle. Mahtava ilma liikkua siellä. Harjua ristiin rastiin taivallettuamme laskeuduimme sen toiselle puolelle Rautaveden rantaan. Siellähän se paattipoukamakin sitten oli.

Jäin ihmettelemään, miten paljon liki unohdettuja mökkejä, rantasaunoja ja soutuveneitä silläkin reissulla kohtasin. Joku on ne joskus hankkinut tai rakentanut. Nyt on projekti päättynyt tai päättymässä, eikä uudesta käyttäjästä ole tietoakaan. Tämän Kukkurin alueen kaavoitus on kiistojen aihe. Rantojen kaavoittaminen tuntuu ihmeelliseltä, mutta luontoarvojen puolustajilla on vielä mahdollisuutensa.

Elämä on kummallista.

perjantaina, syyskuuta 26, 2008

Perjantaina paistaa aina

Todella hieno syysssää tervehtii piakkoin minuakin, kun kouluviikko alkaa olla päätöksessään. Viikko on ollut raskas, koska Kauhajoella, vanhassa oppilaitoksessani, tapahtunut ampumismurhenäytelmä johti kymmenen entisen opiskelijani ja yhden opettajatoverini kuolemaan. Alan pikku hiljaa toipua siitä.

Syksyn värit ovat nyt parhaimmillaan, joten aion mennä metsään, kun on vielä valoisaa. otan varmasti koiran mukaan.