Opiskelua ajassa ja paikassa – tablet, kuntopyörä ja AI
4 viikkoa sitten
sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009
Varo älykkyystestiä
Tämä varoitus, joka on moimittu suoraan Pinseri-blogista, on syytä saattaa laajaan levitykseen:
Olet ehkä jo törmännyt verkossa surffaillessasi älykkyystestien mainoksiin. Mainoksessa houkutellaan tekemään testiä tyyliin: “Matti Nykäsen ÄO on 117 - testaa oletko älykkäämpi”. Näitä testejä on kuitenkin syytä varoa.
Kaleva-lehden uutinen kertoo, miten testi vaikuttaa ihan viattomalta älykkyystestiltä. Kun testi on tehty, omaa älykkyysosamääräänsä ei kuitenkaan näe suoraan, vaan se halutaan lähettää tekstiviestinä kännykkään.
Jos huijauksen uhri erehtyy tässä vaiheessa antamaan kännykkänumeronsa, hänet liitetään automaattisesti ulkomailla toimivan mainostajan asiakaslistalle ja kännykkään alkaa virrata maksullisia peliviestejä. Viestien tulemista on erittäin vaikeaa ellei mahdotonta lopettaa, koska lähettäjä viis veisaa täkäläisistä mainostussäännöistä tai Kuluttajaviraston huomautuksista.
Kaleva-lehden uutisesta tekee hupsun se, että uutissivun alareunassa on samoja mainoksia joista jutussa varoitellaan.
On myös mahdollista, että samoja mainoksia ilmestyy Pinserissä tämän parhaillaan lukemasi jutun perään. Tämä johtuu Googlen Adwords-sovelluksen toimintaperiaatteesta: se pyrkii tuomaan sivulle mainoksia niistä aiheista, joista sivulla kirjoitetaan - tässä tapauksessa siis älykkyystesteistä.
Google tarjoaa mahdollisuuden suodattaa mainoksia pois osoitteen perusteella. Olenkin laittanut Pinserin mainosasetuksiin suodattimen kaikille tietämilleni älykkyystestimainoksille - ongelmana on kuitenkin se, että mainostaja käyttää suurta määrää erilaisia osoitteita. Älykkyystestimainoksia saattaa siis pulpahdella näkyviin toimenpiteistä huolimatta.
Pidä siis mielessä ohje: Jos klikkaat Pinseristä tai muualta löytyvää älykkyystestimainosta, älä anna mainostajalle kännykkänumeroasi. Itse sivulla käymisestä tai testin tekemisestä ei ole kuitenkaan vaaraa.
keskiviikkona, tammikuuta 14, 2009
Faceboo-o-oo-o-oo-ok
Laulu facebookista; aika hauska ja kattava kuvaus verkkokanssakäymisen inhimillisestä arjesta.
... ja tässä video siitä, mitä Facebook (tai vastaava muu nettiyhteisö) voisi olla tosielämään siirrettynä. Watch up, somenody's poking you!
... ja tässä video siitä, mitä Facebook (tai vastaava muu nettiyhteisö) voisi olla tosielämään siirrettynä. Watch up, somenody's poking you!
Elämää netissä ja sen liepeillä...
Oletko yksinäinen tai kaipaatko elämääsi tunnetta? Tässä hauska video kaikille niille, jotka rakastavat, vihaavat ihastelevat, kauhistelevat, karttavat tai etsivät nettikeskusteluja ja nettikontakteja ja kaipaavat yhteyttä myös tosielämässä:
Uutisten varjossa ja valossakin
Ikävien uutisten päivät ovat tulleet. Lomautukset, lopettamiset, väkivalta ja tuhoaminen näyttäytyvät uutisissa yhtenään. Joulurauha on takana päin, eikä Nuuttipukkien touhu tunnu enää missään.
Miten reagoida ikävyyksiin? Yksi tapa on lamaantuminen, toinen turtuminen, kolmas korvien sulkeminen. Itse tulen välillä surulliseksi, välillä vihaiseksi. Toisaalta nuo asiat ovat olleet jo pitkään näköpiirissä, ja isompia ikävyyksia taitaa olla jatkossa odotettavissa. Niin että voihan sitä iloita siitä rauhasta ja hyvinvoinnista, joka vielä toistaiseksi vallitsee.
Talvi voisi olla surkeampikin, työ ja perhesuhteet paljon huonommalla tolalla, asunto paljon kurjempi ja sairauksia enemmän ja rankempina kuin nyt. Mahdollisia onnettomuuksia riittää yllin kyllin.
Sitäpaitsi, tähän ikään ehtineenä, voin olla tyytyväinen elettyyn elämääni ja sen myötä saamiini kokemuksiin ja henkiseen rikkauteen, jota on kertynyt ilman ylettömiä ponnisteluja yllin kyllin. On ollut antoisia opintoja, monia kiinnostavia töitä, vanhemmuutta ja parisuhteita, matkoja ja seikkailuja. Tässä vaiheessa alan olla tyytyväinen hyvin vähään omassa elämässäni.
Maapallolle kyllä haluaisin lisää rakkautta ja myötätuntoa, niin kanssaihmisiä kuin koko luontoa kohtaan. Pieni järjen hiventen lisäys keskiverto ajatuksenjuoksuun ei olisi sekään yhtään pahitteeksi, kun tiedän että keinot maapallon tulevaisuuden takaamiseksi ovat yhä olemassa ja käytettävissä.
Miten reagoida ikävyyksiin? Yksi tapa on lamaantuminen, toinen turtuminen, kolmas korvien sulkeminen. Itse tulen välillä surulliseksi, välillä vihaiseksi. Toisaalta nuo asiat ovat olleet jo pitkään näköpiirissä, ja isompia ikävyyksia taitaa olla jatkossa odotettavissa. Niin että voihan sitä iloita siitä rauhasta ja hyvinvoinnista, joka vielä toistaiseksi vallitsee.
Talvi voisi olla surkeampikin, työ ja perhesuhteet paljon huonommalla tolalla, asunto paljon kurjempi ja sairauksia enemmän ja rankempina kuin nyt. Mahdollisia onnettomuuksia riittää yllin kyllin.
Sitäpaitsi, tähän ikään ehtineenä, voin olla tyytyväinen elettyyn elämääni ja sen myötä saamiini kokemuksiin ja henkiseen rikkauteen, jota on kertynyt ilman ylettömiä ponnisteluja yllin kyllin. On ollut antoisia opintoja, monia kiinnostavia töitä, vanhemmuutta ja parisuhteita, matkoja ja seikkailuja. Tässä vaiheessa alan olla tyytyväinen hyvin vähään omassa elämässäni.
Maapallolle kyllä haluaisin lisää rakkautta ja myötätuntoa, niin kanssaihmisiä kuin koko luontoa kohtaan. Pieni järjen hiventen lisäys keskiverto ajatuksenjuoksuun ei olisi sekään yhtään pahitteeksi, kun tiedän että keinot maapallon tulevaisuuden takaamiseksi ovat yhä olemassa ja käytettävissä.
perjantaina, tammikuuta 02, 2009
Vuosi 2009
Ihmisten turvattomuuden tunne kasvaa jonkin verran.
Ilmastonmuutoksen vastaiset toimet eivät etene, koska Kiina, Intia ja USA eivät pääse yksimielisyyteen tarvittavista toimista.
Sosiaaliturvaa nakerretaan säästösyistä hiljaa hivuttaen. Niukkuus tulee yhä useampaan kotitalouteen ja työelämän ruuveja kiristetään hiljaa ja tasaisesti kaikkialla. Urheilu- ja viihdetapahtumiin käytetään rahaa edelleen entiseen tapaan, niistä ei haluta vielä tinkiä, mikä viisasta onkin, yhteiskuntarauhan kannalta. Muutama menestys urheilussa pitää suomalaisten lippua korkealla, samoin Nokian uudet kännykkämallit, vaikka tuotannon ohella Nokian suunnittelupuoli lipuu yhä kiihtyvällä vauhdilla itään päin.
Maailmantalouden turbulenssit jatkuvat ja voimistuvat hiljalleen, mutta mitään dramaattista muutosta ei tapahdu. Maailmalla muutamat teknologiset innovaatiot herättävät innostusta ja saavat osakekurssitkin hetkeksi nousuun. Se päättyy kuitenkin pian, kun huomataan, ettei innovaatioilla ole maailmanlaajuista potentiaalia.
Maapallon ekologian muutoksissa tulevana vuonna on suvantovaihe, mikä tarkoittaa samanlaisia oloja kuin vuonna 2008. Ilmastonmuutokseen aletetaan sopeutua eikä sitä enää pidetä ensisijaisena uhkana, kuten ei terrorismiakaan. Kaikki tuijottavat hetken aikaa talouteen.
Suomessa vetoomukset koulujen ja niiden henkisen ilmapiirin kehittämiseen saavat vastakaikua, ja uusia kokeiluja tehdään. Mitään yhtä yhtenäistä muutoslinjaa ei kuitenkaan synny, eikä niukkeneva kuntatalous anna mahdollisuuksia merkittäville muutoksille, varsinkin, kun valtio vähentää lupaamiaan peruskoulutuksen tukirahojaan, kun ne suunnataan laman vaikutuksia hillitseviksi tarkoitettuihin koulutuksiin.
Ihmiset luottavat tänäkin vuonna oman taloutensa kestävän, vaikka muu maailma romahtaisi. Kulutus ei juurikaan laske, mikä pitää pääministerin tyytyväisenä, vaikka hänen suosionsa hiipuu.
Maailmalla USA:n vaikutusvalta jatkaa laskuaan Obaman hyvää tarkoittavista pyrkimyksistä huolimatta ja yhä useammat köyhät maat kääntyvät Kiinan puoleen maailman pelastajana. Myös islamilaiset maat luovat tiiviimpää yhteistyötä Kiinan kanssa. EU ja USA vaimentavat edelleen kritiikkiään Kiinan kansalaisoikeustilanteesta, ja kulissien takana käydään ottamassa mallia Kiinan tavasta huolehtia sisäisestä turvallisuudesta.
Ilmastonmuutoksen vastaiset toimet eivät etene, koska Kiina, Intia ja USA eivät pääse yksimielisyyteen tarvittavista toimista.
Sosiaaliturvaa nakerretaan säästösyistä hiljaa hivuttaen. Niukkuus tulee yhä useampaan kotitalouteen ja työelämän ruuveja kiristetään hiljaa ja tasaisesti kaikkialla. Urheilu- ja viihdetapahtumiin käytetään rahaa edelleen entiseen tapaan, niistä ei haluta vielä tinkiä, mikä viisasta onkin, yhteiskuntarauhan kannalta. Muutama menestys urheilussa pitää suomalaisten lippua korkealla, samoin Nokian uudet kännykkämallit, vaikka tuotannon ohella Nokian suunnittelupuoli lipuu yhä kiihtyvällä vauhdilla itään päin.
Maailmantalouden turbulenssit jatkuvat ja voimistuvat hiljalleen, mutta mitään dramaattista muutosta ei tapahdu. Maailmalla muutamat teknologiset innovaatiot herättävät innostusta ja saavat osakekurssitkin hetkeksi nousuun. Se päättyy kuitenkin pian, kun huomataan, ettei innovaatioilla ole maailmanlaajuista potentiaalia.
Maapallon ekologian muutoksissa tulevana vuonna on suvantovaihe, mikä tarkoittaa samanlaisia oloja kuin vuonna 2008. Ilmastonmuutokseen aletetaan sopeutua eikä sitä enää pidetä ensisijaisena uhkana, kuten ei terrorismiakaan. Kaikki tuijottavat hetken aikaa talouteen.
Suomessa vetoomukset koulujen ja niiden henkisen ilmapiirin kehittämiseen saavat vastakaikua, ja uusia kokeiluja tehdään. Mitään yhtä yhtenäistä muutoslinjaa ei kuitenkaan synny, eikä niukkeneva kuntatalous anna mahdollisuuksia merkittäville muutoksille, varsinkin, kun valtio vähentää lupaamiaan peruskoulutuksen tukirahojaan, kun ne suunnataan laman vaikutuksia hillitseviksi tarkoitettuihin koulutuksiin.
Ihmiset luottavat tänäkin vuonna oman taloutensa kestävän, vaikka muu maailma romahtaisi. Kulutus ei juurikaan laske, mikä pitää pääministerin tyytyväisenä, vaikka hänen suosionsa hiipuu.
Maailmalla USA:n vaikutusvalta jatkaa laskuaan Obaman hyvää tarkoittavista pyrkimyksistä huolimatta ja yhä useammat köyhät maat kääntyvät Kiinan puoleen maailman pelastajana. Myös islamilaiset maat luovat tiiviimpää yhteistyötä Kiinan kanssa. EU ja USA vaimentavat edelleen kritiikkiään Kiinan kansalaisoikeustilanteesta, ja kulissien takana käydään ottamassa mallia Kiinan tavasta huolehtia sisäisestä turvallisuudesta.
maanantaina, joulukuuta 22, 2008
Tuomaanpäivänä
Tämä vuosi oli muutosten vuosi. Tähän malliin olin ajatellut Tuomaanpäivän kirjeeni aloittaa.
En muista, koska ensimmäisen kerran kirjeen tänä vuoden lyhimpänä päivänä kirjoitin, mutta monta vuotta siitä on. Silloin ei ollut vielä vatsan kumpua, ei harmaita partakarvoja tai hiuksia, ei ryppyjä silmien ympärillä eikä juonteita poskilla. Äitini ei ollut vuodepotilas eivätkä tyttäreni osanneet oikeasti tehdä isänpäivänä aamiaista.
Tänä vuonna on eletty nousujohteisesti. Ensin opetin Tylypahkan opistossa numerologiaa, alkemiaa ja huispauksen fysikaalisia luonnonlaittomuuksia (=kansanopistossa matemaattisten aineiden tuntiopettajana) ja valmensin massamurhaajaa ja hänen uhrejaan alkeishiukkasten sosiaalisen elämän ymmärrykseen Suomen vaarallisimmassa koulussa (=Kauhajoen emäntäkoulussa, nykyisessä ammattikorkeakouluyksikössä, elintarvikekemian tuntiopettajana) ja kaupittelin nuorille ja vanhemmillekin palveluja, joita poliisi haluaa tutkia tarkemmin (=sosiaalisen median, esimerkiksi YouTuben, käytön kehittäminen)
Sitten tuli kesä. Vaarallisista aineista jä jäljelle enää tuo aineeton, maailmanlaajuinen – en tarkoita kaupallista kulttuuria enkä talouden sokeaa ahneutta – internet palveluineen. Tulot vähenivät, niin myös työt, mutta olipahan aikaa ja onneksi vähän rahaa jemmassa, kahvistaa ja tupakasta en niin piittaa.
Oli helteetön kesä, mutta napa-alueilla jäät sulivat ennätystahtiin. Rahaa tehtiin osakkeilla, ja suomalaiset olivat suven keskellä kuten ennenkin, mielessä kolme ässää: seksi, sää ja syöminen. Ruoan hinta nousi, ja sitten polttoaineet kallistuivat. Luonto pani parastaan, ja vettä saatiin yllin kyllin.
Mietin siinä, mitä haluaisin tehdä, jatkaako entiseen malliin tuntiopettajana Tylypahkassa ja Emäntäkoulussa ja Pohojalaasis nettitalakohis kökäs kriuhnaasemas vai lähteäkö uusille mannuille, Vammalan kulmille, missä tähänkin asti olin viikonloppuni viettänyt.
Minähän olen vieteristä vedettävä: aina pitää olla uutta haastetta, muuten realistinen puoli minussa alkaa lyödä rumpua (ikävä ilmiö kaikille niille, jotka eivät pysty pitämään ajatuksiaan omassa pihapiirissä ja tässä päivässä) muistuttaen katastrofaalisen kehityksen vääjäämättömyydestä, kaiken turhuudesta.
Niinpä niin, kaikki on jo sanottu, eikä taiteilija enää halua rakentaa parempaa maailmaa, vaan siistiä omaa pihapiiriään.
Ja kävi kuin oli tähtiin kirjoitettu. Sain vuoden määräaikaisen pestin Punkalaitumelta, Vammalan kupeesta, ja hyvästelin Pohojommaan. Pikku vihje ei-eteläpohojalaaselle lukijalle: kukaan pohojalaanen ei jätä kotiseutuaan taakseen; se kulukoo mukana aina.
Minä muutin Vammalaan, ja tunsin rakkaani reidet ja kuulin laulunsa soinnin arkenakin. Auvoista? Ehei, ristiriitojen särkiparvi. Me tiedämme, millainen maailma on.
Se, että tietää yhtä ja toista, se, että tuntee ja aistii yhtä ja toista; se, että ajattelee kaikkea sitä ja vielä jotain, josta ei osaa sanoa alkuperää. Se on luovien, taiteellisten tai ajatuksilla raskautettujen suuri ongelma. Jos maailma olisi hyvä tai edes suunta olisi parempaan, nämä tyypit, joihin joudun lukemaan itseni ja rakkaani ja jälkeläisiämme myös, viihtyisivät elämässä hyvin. Nyt on asia toisin.
En palaa tähän kysymykseen nyt, mutta voit olla varma, että mietin sitä. Ja sitä miettii moni muukin.
Joka tapauksessa, parisuhde ei edennyt auvoisasti, kriisejä riitti. Ja työ, jonka otin vastaan, tarjosi haasteita ja opetusta hieman enemmän kuin mihin olin valmistautunut. Minä olen opettaja, totta kyllä. Työtehtäväni on hallita opetettavat aineet. Sitten se kasvatuksellinen puoli. Ei ihminen ole valmis 13-vuotiaana, ei kolmen vuoden päästä, ei kolmen vuoden päästä siitäkään. Menee monta kolmevuotista kautta, ennen kuin joku uskaltaa sanoa olevansa valmis. Puhumattakaan, että on valmis rehelliseen parisuhteeseen.
Opetin tiivistä tahtia lapsia, jotka halusivat jännitystä elämään. Minä en halunnut, eikä oppilaani tekemä sarjamurha vakuuttanut uskoani nuorison kykyyn rakentaa parempaa maailmaa. Olin jo menettämäisilläni viimeisenkin uskon humanisminarvoon ja arvokkuuteen, kun sain kiinni jostakin olennaisesta itsestäni: pohjalaisesta jääräpäisyydestä, siitä että kattotahan kortit loppuhun asti. niin lähti syksy etenemään. Kavereitakin tuli, ja vaikka mikään yksittäinen ongelma ei elämästä kaikonnut, saattoi tuntea itsensä aika ajoin onnelliseksi. se on aikamoinen ihme, vai mitä.
Joulu lähestyy, ja siinä on ammoisista ajoista ollut vapauttava merkitys: valo alkaa kasvaa, vapahtaja tulee, voi pitää hauskaa ja rentoutua. Hyvä meininki, kunpa ois joulu ainainen. Mutta mieli vaeltaa taas valtamerten taa: enpä haluaisi olla Obaman housuissa, mahdoton yhtälö ratkaistavana, ja koko maailma odottaa vapahtajaa ( ”vapahtaja olet sinä”, lausui Ismo Alanko). Mutta entä lapset? Ne, jotka rakentavat uuden, paremman maailman. He totta vieköön haluavat tehdä sen. Minä vaan en auraa tietä puhtaaksi, kun odotan lapsen lailla lumisadetta.
Kuten huomaat, uskon yhä tulevaan sukupolveen, ja näen pienen valonpilkahduksen jossain. Joulu tulee, lapset ja vanhukset tulevat, joulupukki tulee, ja tontut tanssivat. Tanssin minäkin. Huudan avaruuteen sanat 'kohtuullisuus', 'luopuminen', 'toiminta' ja 'tahto hyvään elämään'. Pidän lomaa ja kerään voimaa maailmaan, joka ei takuulla ole sama kuin tänä vuonna.
Lopetan tähän, on jo yö. Lapset nukkuvat ja seinäkello raksuttaa. Jossain puuskuttaa öinen kulkija. Ihminen tai joku muu, eteenpäin kuitenkin. Sataa lunta.
Kyllä tästäkin joulu tulee.
En muista, koska ensimmäisen kerran kirjeen tänä vuoden lyhimpänä päivänä kirjoitin, mutta monta vuotta siitä on. Silloin ei ollut vielä vatsan kumpua, ei harmaita partakarvoja tai hiuksia, ei ryppyjä silmien ympärillä eikä juonteita poskilla. Äitini ei ollut vuodepotilas eivätkä tyttäreni osanneet oikeasti tehdä isänpäivänä aamiaista.
Tänä vuonna on eletty nousujohteisesti. Ensin opetin Tylypahkan opistossa numerologiaa, alkemiaa ja huispauksen fysikaalisia luonnonlaittomuuksia (=kansanopistossa matemaattisten aineiden tuntiopettajana) ja valmensin massamurhaajaa ja hänen uhrejaan alkeishiukkasten sosiaalisen elämän ymmärrykseen Suomen vaarallisimmassa koulussa (=Kauhajoen emäntäkoulussa, nykyisessä ammattikorkeakouluyksikössä, elintarvikekemian tuntiopettajana) ja kaupittelin nuorille ja vanhemmillekin palveluja, joita poliisi haluaa tutkia tarkemmin (=sosiaalisen median, esimerkiksi YouTuben, käytön kehittäminen)
Sitten tuli kesä. Vaarallisista aineista jä jäljelle enää tuo aineeton, maailmanlaajuinen – en tarkoita kaupallista kulttuuria enkä talouden sokeaa ahneutta – internet palveluineen. Tulot vähenivät, niin myös työt, mutta olipahan aikaa ja onneksi vähän rahaa jemmassa, kahvistaa ja tupakasta en niin piittaa.
Oli helteetön kesä, mutta napa-alueilla jäät sulivat ennätystahtiin. Rahaa tehtiin osakkeilla, ja suomalaiset olivat suven keskellä kuten ennenkin, mielessä kolme ässää: seksi, sää ja syöminen. Ruoan hinta nousi, ja sitten polttoaineet kallistuivat. Luonto pani parastaan, ja vettä saatiin yllin kyllin.
Mietin siinä, mitä haluaisin tehdä, jatkaako entiseen malliin tuntiopettajana Tylypahkassa ja Emäntäkoulussa ja Pohojalaasis nettitalakohis kökäs kriuhnaasemas vai lähteäkö uusille mannuille, Vammalan kulmille, missä tähänkin asti olin viikonloppuni viettänyt.
Minähän olen vieteristä vedettävä: aina pitää olla uutta haastetta, muuten realistinen puoli minussa alkaa lyödä rumpua (ikävä ilmiö kaikille niille, jotka eivät pysty pitämään ajatuksiaan omassa pihapiirissä ja tässä päivässä) muistuttaen katastrofaalisen kehityksen vääjäämättömyydestä, kaiken turhuudesta.
Niinpä niin, kaikki on jo sanottu, eikä taiteilija enää halua rakentaa parempaa maailmaa, vaan siistiä omaa pihapiiriään.
Ja kävi kuin oli tähtiin kirjoitettu. Sain vuoden määräaikaisen pestin Punkalaitumelta, Vammalan kupeesta, ja hyvästelin Pohojommaan. Pikku vihje ei-eteläpohojalaaselle lukijalle: kukaan pohojalaanen ei jätä kotiseutuaan taakseen; se kulukoo mukana aina.
Minä muutin Vammalaan, ja tunsin rakkaani reidet ja kuulin laulunsa soinnin arkenakin. Auvoista? Ehei, ristiriitojen särkiparvi. Me tiedämme, millainen maailma on.
Se, että tietää yhtä ja toista, se, että tuntee ja aistii yhtä ja toista; se, että ajattelee kaikkea sitä ja vielä jotain, josta ei osaa sanoa alkuperää. Se on luovien, taiteellisten tai ajatuksilla raskautettujen suuri ongelma. Jos maailma olisi hyvä tai edes suunta olisi parempaan, nämä tyypit, joihin joudun lukemaan itseni ja rakkaani ja jälkeläisiämme myös, viihtyisivät elämässä hyvin. Nyt on asia toisin.
En palaa tähän kysymykseen nyt, mutta voit olla varma, että mietin sitä. Ja sitä miettii moni muukin.
Joka tapauksessa, parisuhde ei edennyt auvoisasti, kriisejä riitti. Ja työ, jonka otin vastaan, tarjosi haasteita ja opetusta hieman enemmän kuin mihin olin valmistautunut. Minä olen opettaja, totta kyllä. Työtehtäväni on hallita opetettavat aineet. Sitten se kasvatuksellinen puoli. Ei ihminen ole valmis 13-vuotiaana, ei kolmen vuoden päästä, ei kolmen vuoden päästä siitäkään. Menee monta kolmevuotista kautta, ennen kuin joku uskaltaa sanoa olevansa valmis. Puhumattakaan, että on valmis rehelliseen parisuhteeseen.
Opetin tiivistä tahtia lapsia, jotka halusivat jännitystä elämään. Minä en halunnut, eikä oppilaani tekemä sarjamurha vakuuttanut uskoani nuorison kykyyn rakentaa parempaa maailmaa. Olin jo menettämäisilläni viimeisenkin uskon humanisminarvoon ja arvokkuuteen, kun sain kiinni jostakin olennaisesta itsestäni: pohjalaisesta jääräpäisyydestä, siitä että kattotahan kortit loppuhun asti. niin lähti syksy etenemään. Kavereitakin tuli, ja vaikka mikään yksittäinen ongelma ei elämästä kaikonnut, saattoi tuntea itsensä aika ajoin onnelliseksi. se on aikamoinen ihme, vai mitä.
Joulu lähestyy, ja siinä on ammoisista ajoista ollut vapauttava merkitys: valo alkaa kasvaa, vapahtaja tulee, voi pitää hauskaa ja rentoutua. Hyvä meininki, kunpa ois joulu ainainen. Mutta mieli vaeltaa taas valtamerten taa: enpä haluaisi olla Obaman housuissa, mahdoton yhtälö ratkaistavana, ja koko maailma odottaa vapahtajaa ( ”vapahtaja olet sinä”, lausui Ismo Alanko). Mutta entä lapset? Ne, jotka rakentavat uuden, paremman maailman. He totta vieköön haluavat tehdä sen. Minä vaan en auraa tietä puhtaaksi, kun odotan lapsen lailla lumisadetta.
Kuten huomaat, uskon yhä tulevaan sukupolveen, ja näen pienen valonpilkahduksen jossain. Joulu tulee, lapset ja vanhukset tulevat, joulupukki tulee, ja tontut tanssivat. Tanssin minäkin. Huudan avaruuteen sanat 'kohtuullisuus', 'luopuminen', 'toiminta' ja 'tahto hyvään elämään'. Pidän lomaa ja kerään voimaa maailmaan, joka ei takuulla ole sama kuin tänä vuonna.
Lopetan tähän, on jo yö. Lapset nukkuvat ja seinäkello raksuttaa. Jossain puuskuttaa öinen kulkija. Ihminen tai joku muu, eteenpäin kuitenkin. Sataa lunta.
Kyllä tästäkin joulu tulee.
sunnuntaina, marraskuuta 30, 2008
Polttava kysymys - toimintaa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi
KUNINGATAR ON ALLEKIRJOITTANUT BRITANNIAN ILMASTOLAIN
Iso-Britannian ilmastolaki on saanut viimeisen sinettinsä kuningattaren
allekirjoitettua lain. Iso-Britannia sitoutuu vähentämään päästöjään 80
prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Lain voimaantulo on voitto –
tavalliset ihmiset voivat luoda poliittista painetta, joka pakottaa
poliitikot toimiin.
Lue lisää osoitteessa
*http://www.polttavakysymys.fi/index.html*
TEMPAUS ILMASTOITSENÄISEN SUOMEN PUOLESTA
Kansainvälisen ilmastotoimintapäivän ja Suomen itsenäisyyspäivän aattona,
perjantaina 5.12. tempaistaan: lumiukkojen, pingviinien ja kansanedustajien
kunniavartiossa näytetään, ketkä ovat ilmastonsuojelun edelläkävijöitä,
ketkä eivät. Jos haluat mukaan tempaukseen
ilmoittaudu mukaan kulkueeseen ja ilmastoystävällisen Suomen juhlagaalaan
osoitteessa
*http://www.polttavakysymys.fi/5.12*
Iso-Britannian ilmastolaki on saanut viimeisen sinettinsä kuningattaren
allekirjoitettua lain. Iso-Britannia sitoutuu vähentämään päästöjään 80
prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Lain voimaantulo on voitto –
tavalliset ihmiset voivat luoda poliittista painetta, joka pakottaa
poliitikot toimiin.
Lue lisää osoitteessa
*http://www.polttavakysymys.fi/index.html*
TEMPAUS ILMASTOITSENÄISEN SUOMEN PUOLESTA
Kansainvälisen ilmastotoimintapäivän ja Suomen itsenäisyyspäivän aattona,
perjantaina 5.12. tempaistaan: lumiukkojen, pingviinien ja kansanedustajien
kunniavartiossa näytetään, ketkä ovat ilmastonsuojelun edelläkävijöitä,
ketkä eivät. Jos haluat mukaan tempaukseen
ilmoittaudu mukaan kulkueeseen ja ilmastoystävällisen Suomen juhlagaalaan
osoitteessa
*http://www.polttavakysymys.fi/5.12*
sunnuntaina, marraskuuta 02, 2008
Kuka on Matti Makkonen?
Luin uutisen, että Matti Makkonen on saanut Economist-lehden palkinnon keksinnöstään. Hän on keksinyt tekstiviestit.
Hieno keksintö, joka toi kännykät kerta heitolla suuren yleisön suosioon, mutta Matti Makkosesta ei tullut julkkista. Sen sijaan hänestä tuli Nokian johtaja.
Matti Makkonen muistetaan paremmin 1960-luvun suositusta laulusta Liisankadulla. Sen sanat ovat muuten samat kuin Pentti Saarikosken samannimisessä runossa. Ainoastaan ruumisarkkuliikkeen nimi oli muutettu. Oikeasti Helsingin Liisankadulla oli Mikko Monosen ruumisarkkuliike. Lauluun nimi vaihdettiin Matti Makkosen ruumisarkkuliikkeeksi piilomainossyytteiden pelossa.
Näin kansa tuli tuntemaan Matti Makkosen.
Hieno keksintö, joka toi kännykät kerta heitolla suuren yleisön suosioon, mutta Matti Makkosesta ei tullut julkkista. Sen sijaan hänestä tuli Nokian johtaja.
Matti Makkonen muistetaan paremmin 1960-luvun suositusta laulusta Liisankadulla. Sen sanat ovat muuten samat kuin Pentti Saarikosken samannimisessä runossa. Ainoastaan ruumisarkkuliikkeen nimi oli muutettu. Oikeasti Helsingin Liisankadulla oli Mikko Monosen ruumisarkkuliike. Lauluun nimi vaihdettiin Matti Makkosen ruumisarkkuliikkeeksi piilomainossyytteiden pelossa.
Näin kansa tuli tuntemaan Matti Makkosen.
torstaina, lokakuuta 30, 2008
Timon ja Matin esitys nettiyhteisöistä
Timo Ala-Viikari ja Matti Koivisto laativat hienon esityksen nettiyhteisöistä tietotekniikan tunnilla. Tässä tiivistelmä siitä Wordlen avulla luotuna sanapilvenä (skandiaakkoset puuttuvat):
Punkalaitumen kuntavaalit
Kaaviokuva vaalituloksesta Punkalaitumella kuntavaaleissa 2008. Vertailuna edellisten kuntavaalien tulokset.
Lisäksi linkki, josta näkee suhteellisen äänijakauman.
keskiviikkona, lokakuuta 29, 2008
keskiviikkona, lokakuuta 22, 2008
Matka mummolaan...
.
Tällainen reitti on matkalla, joka kulkee työpaikaltani, Punkalaitumen yhteiskoulusta ja lukiosta, Vammalan kotini ja Hyypänlaaksossa olevan mökkimme kautta syntymäkotiini Kauhajoelle.
On muuten kaunis ja maisemiltaan sopivan vaihteleva ja silmää miellyttävä reitti. Metsiä on matkan varrella kyllä riittämiin!
Näytä suurempi kartta
Matkaa kertyy sellaiset 180 kilometriä (Googlen mukaan 178 km) ja autoillessa kuluu aikaa runsaat kaksi ja puoli tuntia (Google says 2h 48min).
Tällainen reitti on matkalla, joka kulkee työpaikaltani, Punkalaitumen yhteiskoulusta ja lukiosta, Vammalan kotini ja Hyypänlaaksossa olevan mökkimme kautta syntymäkotiini Kauhajoelle.
On muuten kaunis ja maisemiltaan sopivan vaihteleva ja silmää miellyttävä reitti. Metsiä on matkan varrella kyllä riittämiin!
Näytä suurempi kartta
Matkaa kertyy sellaiset 180 kilometriä (Googlen mukaan 178 km) ja autoillessa kuluu aikaa runsaat kaksi ja puoli tuntia (Google says 2h 48min).
 |
| 29.5.2008 |
maanantaina, lokakuuta 20, 2008
Botswanan iloiset rouvat
.
Syyslomaviikolla luin yhden romaanin. Se oli Alexander McCall Smithin kirjasarjan 'Mma Ramotswe tutkii' kuudes teos nimeltä Botswanan iloiset rouvat.
McCall Smith on pystynyt luomaan teoksissaan yhteyden lukijan maailman ja hänen kirjojen päähenkilöiden kautta esittämänsä Botswanan välille. Samalla on syntynyt myös yhteisöllisyyden ymmärrys ja perinteen ja muutosten välisten ristiriitojen taju.
Huolimatta ikävistä elämäntapojen muutoksista ja epärehellisyyden tai piittaamattomuuden tuomista haasteista arvokkuus ja hyveiden puolesta toimiminen tuovat elämään mielekkyyttä. Tämä lienee keskeinen McCall Smithin sanomista kirjoissaan.
Kuudes ja uusin osa on parempi kuin pari edeltäjäänsä. Tarina etenee edelleen useina rinnakkaisina uonteina, jotka lopulta nivoutuvat yhteen, mutta jännitettä riittää tällä kertaa ensimmäisten kirjojen malliin. Huumori on tuttua tyyliltään, nyt vain vähäeleisempää ja hillitympää. Pohdiskelu lie saanut etusijan kirjoittajallakin.
Syyslomaviikolla luin yhden romaanin. Se oli Alexander McCall Smithin kirjasarjan 'Mma Ramotswe tutkii' kuudes teos nimeltä Botswanan iloiset rouvat.
McCall Smith on pystynyt luomaan teoksissaan yhteyden lukijan maailman ja hänen kirjojen päähenkilöiden kautta esittämänsä Botswanan välille. Samalla on syntynyt myös yhteisöllisyyden ymmärrys ja perinteen ja muutosten välisten ristiriitojen taju.
Huolimatta ikävistä elämäntapojen muutoksista ja epärehellisyyden tai piittaamattomuuden tuomista haasteista arvokkuus ja hyveiden puolesta toimiminen tuovat elämään mielekkyyttä. Tämä lienee keskeinen McCall Smithin sanomista kirjoissaan.
Kuudes ja uusin osa on parempi kuin pari edeltäjäänsä. Tarina etenee edelleen useina rinnakkaisina uonteina, jotka lopulta nivoutuvat yhteen, mutta jännitettä riittää tällä kertaa ensimmäisten kirjojen malliin. Huumori on tuttua tyyliltään, nyt vain vähäeleisempää ja hillitympää. Pohdiskelu lie saanut etusijan kirjoittajallakin.
maanantaina, lokakuuta 13, 2008
Syksy on tyven ja kaunis
Tänään menin Hilman kanssa pitkälle lenkille tietämättä minne oikein päädymme. Kuljimme Vammalan, tulevan Sastamalan, kaupungintalon editse ja käännyimme omakotitaloalueelle, jossa on 1940-50-lukujen taitteessa tehtyjä niin sanottuja rintamamiestaloja.
Paattipoukamankadulta poikkesimme sivupolulle metsään. Siitä alkoi kipuaminen harjulle. Mahtava ilma liikkua siellä. Harjua ristiin rastiin taivallettuamme laskeuduimme sen toiselle puolelle Rautaveden rantaan. Siellähän se paattipoukamakin sitten oli.
Jäin ihmettelemään, miten paljon liki unohdettuja mökkejä, rantasaunoja ja soutuveneitä silläkin reissulla kohtasin. Joku on ne joskus hankkinut tai rakentanut. Nyt on projekti päättynyt tai päättymässä, eikä uudesta käyttäjästä ole tietoakaan. Tämän Kukkurin alueen kaavoitus on kiistojen aihe. Rantojen kaavoittaminen tuntuu ihmeelliseltä, mutta luontoarvojen puolustajilla on vielä mahdollisuutensa.
Elämä on kummallista.
keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008
Uusi koulublogi Vechtan kouluvieraiden kanssa
Punkalaitumen yhteiskoulu ja lukio on saanut vieraita ystävyyskoulusta Saksasta. Vierailun tapahtumia ja ajatuksia käsittelee uusi koulublogi Vechtan kouluvieraiden kanssa. Koulublogin nimi on Vechta-Punkalaidun.
torstaina, lokakuuta 02, 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
