Experiential Learning Cycle & Social Technologies | Teemu Arina

Experiential Learning Cycle & Social Technologies | Teemu Arina
Pstetäänpä T. Arinan välittämä tarina kiertämään...

Robottiopettaja miellytti oppilaita Etelä-Koreassa | Ulkomaat | YLE Uutiset | yle.fi

Robottiopettaja miellytti oppilaita Etelä-Koreassa | Ulkomaat | YLE Uutiset | yle.fi

Kyllä opetuksen kehittämisessä on tosiaan monia mahdollisuuksia. Olisipa kiva nähdä tällainen robotti käytännössä.

Aivan pakko kirjoittaa

Tuli pakottava tarve kirjoittaa jotain vanhaan blogiini, kun penkkareissa Kankaanpään abit toivat asian näkyvästi esiin. Kiitos muistutuksesta!

Penkkareita juhlisti kaunis ja kirpeä aurinngonpaiste. Mietteissä, joita kuormureiden lavoihin oli kiinnitetty, tuotiin esille matematiikan, vieraiden kielten ja internetin käytön kokemuksia. Tulevaa elämää ei juuri käsitelty.

Lyseon salissa järjestetty abien elokuvaesitys osoitti koulusta lähtijöillä olevan ilmeisiä näyttelijäntaitoja (myös oppituntien ulkopuolella ;-).Eri opettajat saivat elokuvassa osansa, nyös minä. Varsinkin kävelytyylini oli saanut runsaasti huomiota ja asiaan oli paneuduttu antaumuksella...

Itse aikoinaan lukioikäisenä päädyin että jalan treenaaminen saa nyt kerta kaikkiaan riittää; kävelytyylini saa olla persoonallinen ja erottua muista. Se olkoon tuntomerkki minulle.

Aaamun matematiikan tunnin aikana keskusradoista pauhannut Pink Floyd -klassikko We Don't Need No Education muistutti minua siitä, kuinka stressaavana moni voi kokea lukio-opiskelun. Karnevaalilla on hyvä rikkoa usein raskaalta tuntuvaa opiskeluputkea

"Kukaan ei harrasta vuorikiipeilyä tieteellisistä syistä.
Tiedettä käytetään retkikuntien rahoituksessa, mutta
tosiasia on, että sinä kiipeät, koska se on niin
hemmetin hauskaa."

Näin lausui Mount Everestin valloittaja sir Edmund Hillary. Opiskelu on yhdenlaista vuorikiipeilyä, jossa jokaisella on oma vuorensa valloitettavanaan. Ylioppilaaksi tultaessa ollaan päästy viimeiselle leirille ennen lopullista nousua. Toivon, että nyt tätä nousuosuutta viimeistelevät abit onnistuvat nyt ja myös jatkossa tavoitteissaan - ja että heillä on myös hauskaa.

Ja lisää penkkarikuvia löytyy täältä.

Lähikehityksen vyöhyke, sosiaalinen media ja uudet työtavat

Olen syksyn mittaan työni ohella pohtinut työtapojen ja työelämän uudistumisen vitkaisuuden syitä. Uudistukset herättävät aina ainakin jossain määrin vastarintaa. Sen usein katsotaankin kuuluvan asiaan.

Kun uudistukset tapahtuvat ryppäissä - vai pitaisikö sanoa rysäyksittäin - vitkan kitka tuntuu voimakkaammin kuin jatkuvassa, vähittäisessä uudistuksessa. Ehkä moni meistä on joutunut kokemaan muutosrysäykset pahasti stressiä nostattaneina kriiseinä.

Työelämän muutoksissa ja työssä oppimisessa taitavat päteä samat periaatteet kuin oppimisessa yleensä. Kun ollaan lähikehityksen vyöhykkeellä (Vygotskin termein), muutokset ja uudistukset tulevat hallitusti mukaan olemassaoleviin käytäntöihin. Kun siirrytään tuon vyöhykkeen ulkopuolelle, alkavat hankaluudet: kaikki tuntuu kaatuvan päälle, epäonnistumisten ja pettymysten määrä kasvaa, stressipisteitä ropisee lisää.

Epäilenpä, että esimerkiksi moni opettaja on uuteen kouluun tullessaan joutunut lähikehitylksen vyöhykkeeltä pois perehtyessään vauhdilla kaikkeen uuteen, mitä työ tuo tullessaan. Minulla on sellaisesta omiakin kokemuksia. Ajatteleepa moni opettaja, että vuoden tai parin päästä tilanne tasaantuu, jolloin voi turvallisesti alkaa toistaa itseään ja kokoamaansa materiaalia. Muutoskriisi johtaa pysähtyneisyyteen.

Sosiaalisen median ja tieto- ja viestintätekniikan tarjoamien uusien oppimismenetelmien käyttöönotto koulutyössä edellyttää aina vanhojen tapojen uudelleenarviointia ja osin hylkäämistäkin. Myös oppijoille tulee vastaava muutostilanne.

Uuden omaksuminen vaatii aina energiaa ja yleensä myös aikaa. Kun taustalla on kokemus tai kokemuksia kriisistä, minkä muutos toi tullessaan, uusiin muutoksiin aletaan suhtautua torjuvasti tai pidättyvästi varmuuden (lue: turvallisuuden) vuoksi. Ihminen alkaa puolustaa itseään halitsemattomilta tuntuvilta muutoksilta.

Sosiaalisen median ja yhteisöllisten oppimisprosessien ilosanomaa varjostaa huoli työtaakan kasvusta ja pelko siitä, että joutuu taas heittäytymään uudistusten kaaokseen ja kriisiin. Onko pakko, kysyy moni.

Voidaanko osoittaa, että vaiheittain eteneminen tarkoittaa lähikehityksen vyöhykkeellä pysymistä oppimisympäristöjen ja työtapojen muuttuessa kouluissa?

Jos perehtyminen uuteen työhön tapahtuisi aina lähikehityksen vyöhykkeen periaatetta noudattaen, olisi varmasti suhtautuminen uudistuksiinkin lähtökohtaisesti myönteisempi. Jos myös uudistuksissa pystytään pysymään lähikehityksen vyöhykkeellä, muutosprosesseista tulee työn valopilkkuja, ei enää pelottavia mörköjä.

Mutta miten saisi nyt muutoskriisejä varovat muutosvastarintaiset ihmiset voittamaan epäluulonsa?

Matka Garden partyihin jatkuu?

Joskus on aika pysähtyä miettimään, mihin oikein on menossa :-)



Toisaalta voi, edes kerran elämässä, pysähtyä miettimään, kuinka tähän on oikein tultu:

Kirjoittamisen muuttumisesta

Kirjoituksessaan Mitä tapahtui blogosfäärille? SK:n toimittaja Jari Lindholm otti kantaa ilmiöön, mitä minäkin olen kesän mittaan pohtinut. Olen jättänyt niin blogini kuin mikrobloginikin verrattain rauhaan. Uuudet tekstit ovat olleet lyhyitä, ja niitä on ollut harvassa.

Kuinka näin? Onko sisäinen keskustelu ja suullinen sananvaihto ollut riittävää? Onko kesä vienyt minut tai kirjoituskykykni mennessään?

Yksi kanava on kuitenkin ollut voimissaan ja se on Facebook. Kaverit kesä, nopeat hajahuomiot, kuvat ja videot sulassa sovussa kuin kesätapahtumien henkeä myötäillen.

Kurinalaisuus kirjoituksistani puuttuu, ja pitkäjännitteisyys. En ole viihtynyt sen puoliin luetunkaan sanan parissa. Luonnossa olen viihtynyt sen sijaan mainiosti. Päämäärätöntä havainnointia ja ihmisten kanssa jutustelua suviyössä; sitä kesä on tarjonnut.

Latautumista se on myös ollut, ja ilmeisesti minulle kirjoittaminen tai lukeminenkaan ei edusta tällä hetkellä hyvää lounimisen muotoa. Nettilukeminen on poikkeus. Hyviä henkilökohtaisia kirjoituksia on antoisa lukea, myös blogeista. Esimerkiksi Ville Venäläisen kelpo pohdinta Onnellisen lapsuuden tragedia herätteli minussa monestakin syystä ajatuksia.

Onnellisuutta ja onnea on tullut puntaroiduksi niin pari- kuin ystävyyssuhteissa ja vanhemman sekä lapsen näkökulmasta taas kesän mittaan aika tavalla. Sehän on ikuisuusaihe. Ei-onnellinen ihminen voi olla tyytymätön tai alistunut. Tyytymätön ihminen voi taas olla tyytymätön itseensä tai tyytymätön olosuhteisiin. Olosuhteisiin tyytymätön ihminen voi pyrkiä muuttamaan niitä tai sopeutumaan niihin. Ja niin edelleen, kuten Vonnegut eräässä teoksessaan toistuvasti ja osuvasti totesi.

Gadget-testaus

Viimeksi iGoogle-sivuni Blogger-gadget tuotti pettymyksen. Teksti ei p??tyynyt blogilleni enk? voinut sit? kopioidakaan en?? siin? vaiheessa. P??tin ladata gadgetin uudelleen ja testata sen toimintaa. Kas n?in.

Twitterin haut selkokielellä

Miesten puhettako naisten suusta?

Nimimerkin Takkirauta tai Ruukinmatruuna blogista löytyy kirjoitus Onko miehistä mihinkään. Koska aihe tuntuu kiinnostavalta paitsi henkilökohtaisesti myös koulutyön kannalta, otan sen tässä esille.

Mustavalkoisesti ja provosoivasti asioita käsittelevä kirjoittaja onkin onnistunut kirvoittamaan aika tavalla keskustelua esiin, myös nettilehtiin asti. Itse tietysti suhtaudun epäilevästi tämänkaltaisiin irtiottoihin ja jään katsomaan, mitä tästäkin tuleman pitää. siitä huolimatta pidän ansiokkaana tapaa kääntää totuttuja tarkastelutapoja miesten sukupuoleen perustuvasta etuoikeudesta tai naisten eurosta, muun muassa.

Mutta missä viipyy miesten ääni?

Tanssien ympäri maailman

Matt Harding halusi tanssia maailman eri kolkissa ja onnistui toteuttamaan haaveensa. Hän myös tallensi tanssinsa videolle, mikä mahdollistaa tämän erilaisen maailmanympärimatkan seuraamisen. Aluksi aprikoin, onko tällaisella dokumentilla mitään merkitystä. Se kuitenkin aukesi minulle tanssimisen universaalisuuden ymmärtämisenä. Pidemmittä puheitta:

Where the Hell is Matt? (2008) from Matthew Harding on Vimeo.

Ilmasto lämpenee 5,2 astetta vuosisadassa, arvioi MIT

Oikeanpuoleinen pyörä kuvastaa tutkijoiden arviota globaalista lämpötilan muutoksen vaihteluvälistä, jos toimintaohjelmaa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ei saada aikaiseksi. Vasen pyörä kuvastaa vaihteluväliä aggressiivisella ohjelmalla.

Kuva: MIT



Tunnettu yhdysvaltalainen tiedelaitos Massachusetts Institute of Technology (MIT) on laatinut uuden arvion maapallon ilmaston lämpenemisestä tällä vuosisadalla. MIT:n ennuste on katastrofaalinen, planeetan keskilämpötila nousisi 5,2 astetta.

Ennusteen vaihteluväli on 3,5 - 7,4 astetta. Vielä vuonna 2003 MIT arvioi lämpenemisen jäävän 2,4 asteeseen.

Vaihtoehtona pidempi kesäloma

Ja tämä ei tarkoita kouluja. Luin Tekniikka & Taloudesta hyvän uutisen pk-yrityksen (Kalaset Oy Uudestakaupungista) yt-neuvotteluista, jotka kestivät 8 minuuttia. Lopputulos oli, että irtisanomisten tai lomautusten sijaan työntekijät saivat laajennetun palkallisen kesäloman.

Johdon ja omistajien mielestä on työntekijöiden kannalta mielekkäämpää vaikka maalata kesämökkiä kuin tehdä täytetöitä tehtaalla. Kalaset Oy:n omistajien ja johdon mukaan järjestelyn tarkoitus on pitää tiukasti kiinni henkilökunnasta. Yhtiöllä on takanaan taloudellisesti hyviä vuosia, joten taloustilanteen heikentyessä ei toimia voida kohdistaa ensimmäisenä henkilöstöön.

Johdon ja omistajien mukaan yritys ei ole kasvoton kone, jonka ainoa tehtävä on tuottaa voittoa, eikä kaikkea voida mitata rahassa.

Yritys on muuten saanut Facebookiin oman fanisivun.

Vinkkejä tietokoneen vikojen hoitoon

Mikro-pc -lehti tarjoaa aika ajoin oivallisia laitteiden ylläpitoa helpottavia artikkeleja. Tässä on yksi sellainen: Miksi tietokoneeni ei toimi? Artikkeli esittelee vian etsinnän kaavioiden ja luettelon avulla ja lopulta runollisesti keltaiseen savuun päätyen.

Palauteraportti kuvana

Tässä on yksi toimivaksi osoittautunut tapa kerätä nopeasti palautetietoa ja tallettaa se näkyville. Nelikenttä, johon kukin laittaa rastin; valokuva kännykällä ja kuvan siirto esimerkiksi flickr-kuvapalveluun, josta sen saa linkitettyä helposti vaikkapa blogiin. Tässä kemian kokeen oppilaspalaute eiliseltä.

Auto ja netin palvelut

Auton kolari tuo elämään mutkia, vaikka vahinkojen korvaaminen olisikin periaatteessa järjestyksessä. Täytyy selvittää korvausasiat, sopia korjaamosta ja korjausaikataulusta, mahdollisesti etsiä varaosiakin. Netistä on tässä apua. Tämän huomasin toissa päivänä päädyttyäni aamuruuhkassa pienen törmäyksen osapuoleksi.

Eilen toisen osapuolen vakuutusyhtiöstä soitettiin ja asian luvattiin olevan järjestyksessä. Valtuutetulle kolarikorjaamolle vieminen sopi hyvin. Tänään sitten soitti kaveri vahinkotarkastuksessa ja esitti auton ikään perustuen lunastusvaihtoehdon. Minä selitin eilisen puhelun ja kerroin kolarikorjaamon nimen. Lupasin vielä lähettää meilillä kuvia. Tähän mies tuntui olevan tyytyväinen.

Itse meilin lähettäminen olikin eri juttu. Pistin kahdeksan parin megatavun kuvaa vahinkotarkastukselle, mutta tiedosto olikin siihen suuntaan liian suuri. Ei auttanut vaikka jaoin kuvat kahteen sarjaan. Ratkaisin asian lopulta lähettämällä liitteenä vain yhden kuvan ja laittamalla muista linkitykset kuvapalvelu flickriin. Se toimi. Edellyttäen tietysti, että vastaanottaja voi käyttää kyseisen palvelun linkkiä eli että sitä ei ole jostain syystä estetty.

Tulipa myös samana päivänä tutustuttua autopurkamojen nettisivuihin ja niiden toimivuuteen. Monia hyviä sivustoja siellä onkin. Pääsin muuten kolareineni myös paikalliseen lehteen. Julkisuudelta ei voi välttyä.

Sosiaalisen median käyttöönoton kysymyksiä - itk09

Tässä Teknologiakeskus Hermiassa työskentelevän Timo Rainion esitys itk09 konferenssissa sosiaalisen median käyttöönottoa koskevista kysymyksistä ja haasteista. Esille tulee sekä sosiaalista mediaa että yrityksiä ja työyhteisöjä haastavia hyviä näkökulmia. Pohjalla on kysymys, uskallanko olla avoin. Timo on myös Sosiaalinen media oppimisen tukena eli Sometu-ryhmän aktiivinen jäsen.

Sosiaalinen media työelämässä ja ammattien oppimisessa - case eppiminen

View more presentations from Timo Rainio.

Itk09:n jälkeen - arkea muutosta ja haasteita.

Kolme päivää Hämeenlinnan Aulangolla oli sosiaalisuuden suurta juhlaa. Yhteishenkeä nostatettiin monin tavoin, yhteistyötä viriteltiin tai vahvistettiin ihmisten ja myös oppilaitosten tai yritysten välillä. Suunnitelmia laadittiin ja pohjustettiiin ja toisten pyrkimyksiä tai ideoita tuettiin ja kannustettiin. Myös sparrausta harjoitettiin jossain määrin, rakentavan ja myönteisen ilmapiirin vallitessa.

Esiin nousi myös epäilyksiä ja epävarmuutta. Riittävätkö voimat ja resurssit muutokseen? Löytyykö se paljon puhuttu yhteinen tahtotila muutosten taakse? Saadaanko nyt kerätyt ideat ja toimintamallit siirretyksi omiin työyhteisöihin? Arki tulee kouluissa vastaan monin tavoin. Tekemättömiä töitä joudutaan asettamaan tärkeys. ja kiireellisyysjärjestykseen. Lapset ja nuoret eivät voi jäädä odottaman, vaan he tarvitsevat kovasti ohjausta, olipa opetusmenetelmä millainen hyvänsä.

Sosiaalinen media muuttaa koulua. Se tuo uusia ympäristöjä lähelle ja yhdistää eri tahoja toisiinsa. Suljettuina pidettyjä opetussaarekkeita availlaan monin eri tavoin, ja yhteistoiminnallinen opetus tekee tuloaan yhteistoiminnallisen oppimisen rinnalle. Muutos ei kuitenkaan tule itsestään. Se vaatii suunnitelmia, hakemuksia. tiedottamista, päätöksiä, raportointia, kouluttautumista ja joskus rohkeitakin askelia, yhdessä ja yksinään. Tarvitaan monenlaista työtä muutosten eteen. Joskus joudutaan ottamaan askelia taakse päin, jotta muutos ei törmäisi voittamattomiin esteisiin.

Arjen paineiden keskellä Sometun merkitys tuen, ohjauksen ja asiantuntemuksen jakamisen kanavana kasvaa. Toivon, että Sometu pystyy jatkossakin täyttämään sille asetetut odotukset niin hyvin, että laajeneminen jatkuu ainakin yhtä ripeänä kuin nyt. Toivon. että sometulaiset löytävät viisaita ja kekseliäitä tapoja vastata arjessa tuleviin haasteisiin. Toivon, että tätä kaikkea jaetaan täällä kanavilla kysymysten, vastausten, kommenttien, esimerkkien ja vinkkien muodossa.

itk09 torstaina

(Kuvassa Andrea Vascellari, iTive Oy, ja Tarvo Antila, Punkalaitumen Yhteiskoulu)
Wow, olipa vauhdikas päivä! Täynnä sovittuja ja yllättäviä tapaamisia, palavereja ja ideointihetkiä. Muodostui aivan uusia tiimejä, joissa oli innostusta ja kehittämisajatuksia, samalla rautaista osaamista ja pitkää kokemusta erityisaloilta.

Iltapäivällä iski jo uupumus. Huomasin, että vastaanottokyky alkoi ehtyä neljän maissa. Pari tuntia majoituspaikassa helpotti oloa, vaikka samaan aikaan käytiinkin kehittämiseen liittyvää keskustelua, vapaamuotoisessa palaverissa, teknologiakasvatuksesta ja sosiaalisen median käytön malleista eri kouluasteilla.

Illalla oli sitten vuorossa vielä lisää juttua, nyt vapaamuotoisemmin. Sekin antoi uusia ideoita ja kasvatti yhteistyöverkostoa.

Erityisenä päivän teemana oli Sometu, Sosiaalinen media oppimisen tukena. Pitkin päivää esityksiä ja työpajoja, jotka keräsivät salit täyteen.

ITK09 keskiviikkona

Hämeenlinnassa Aulangolla pidettävä Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssi eli itk09 sisältää tänä vuonna myös Punkalaitumen Yhteiskoulun eli minun työpaikkani osuuden. Tvt koulun arjessa -hankkeen kärkikoulut nimittäin kokoontuvat tänne kertomaan, missä mennään tällä hetkellä eri kouluissa.

Seminaarissa on runsaasti esityksiä, joista omamme oli tehty tuoreita tapahtumia (ilmastopäivät, verkkomateriaalin teko) kuvaten ja käsitellen. Se oli kyllä hyvin onnistunut, vaikka nettiin turvautuminen tuotti ennen esitystä päänvaivaa.

Tällä hetkellä täällä käydään keskustelua yhteistyön kehittämisestä, kun kaikki koulut ovat eri vaiheessa ja menossa eri suuntiinkin. Muutoksen johtaminen ja muutoksen vertaistuki oli yksi niistä, ehkä tärkein.

Sosiaalisen median huomioon ottaminen tuntuu haastavalta, samoin ilmiöpohjaisuuden.

Sometu on...