Tuli pakottava tarve kirjoittaa jotain vanhaan blogiini, kun penkkareissa Kankaanpään abit toivat asian näkyvästi esiin. Kiitos muistutuksesta!
Penkkareita juhlisti kaunis ja kirpeä aurinngonpaiste. Mietteissä, joita kuormureiden lavoihin oli kiinnitetty, tuotiin esille matematiikan, vieraiden kielten ja internetin käytön kokemuksia. Tulevaa elämää ei juuri käsitelty.
Lyseon salissa järjestetty abien elokuvaesitys osoitti koulusta lähtijöillä olevan ilmeisiä näyttelijäntaitoja (myös oppituntien ulkopuolella ;-).Eri opettajat saivat elokuvassa osansa, nyös minä. Varsinkin kävelytyylini oli saanut runsaasti huomiota ja asiaan oli paneuduttu antaumuksella...
Itse aikoinaan lukioikäisenä päädyin että jalan treenaaminen saa nyt kerta kaikkiaan riittää; kävelytyylini saa olla persoonallinen ja erottua muista. Se olkoon tuntomerkki minulle.
Aaamun matematiikan tunnin aikana keskusradoista pauhannut Pink Floyd -klassikko We Don't Need No Education muistutti minua siitä, kuinka stressaavana moni voi kokea lukio-opiskelun. Karnevaalilla on hyvä rikkoa usein raskaalta tuntuvaa opiskeluputkea
"Kukaan ei harrasta vuorikiipeilyä tieteellisistä syistä.
Tiedettä käytetään retkikuntien rahoituksessa, mutta
tosiasia on, että sinä kiipeät, koska se on niin
hemmetin hauskaa."
Näin lausui Mount Everestin valloittaja sir Edmund Hillary. Opiskelu on yhdenlaista vuorikiipeilyä, jossa jokaisella on oma vuorensa valloitettavanaan. Ylioppilaaksi tultaessa ollaan päästy viimeiselle leirille ennen lopullista nousua. Toivon, että nyt tätä nousuosuutta viimeistelevät abit onnistuvat nyt ja myös jatkossa tavoitteissaan - ja että heillä on myös hauskaa.
Ja lisää penkkarikuvia löytyy täältä.
