Avoimuus sisältää uhka ja mahdollisuuksia

ITK2010 Aulangolla herätti monia pohdintoja, joista sosiaalisen median verkkojeni kautta eteeni ohjautui tänää pari kirjoitusta. Mervi Mavendorf tarkastelee kirjoituksessaan Avoimuus – uhka vai ainoa mahdollisuus? avoimen oppimisympäristön ja perinteisen koulun kohtaamispisteistä ja näissä kohtaamisissa syntyvästä kipuilusta.

Toisaalta, kuten Mavendorf toteaa, oppimisympäristöjen uudistaminen avaamalla ne, on menestykseen johtava tie.

Miikka Salavuo käsittelee analyyttisesti sosiaalisen median pedagogisia mahdollisuuksia blogikirjoituksessaan.
Hän jakaa tarkastelunsa sosiaalisen median pedagogiikkaan viiteen näkökulmaan tai otsakkeeseen: Osallistuminen toimijalähtöisesti, omistajuus, läsnäolo, avoimuus ja arviointi. näiden näkökulmien avulla voi luoda aika hyvin koulumaailman käytäntöjä kattavan kuvan ja saada pojaa uusien askelten ottamiselle oppimisympäristöjä kehitettäessä.

Yhdistettynä nämä kaksi kirjoitusta kommentteineen antavat selkeän ja monipuolisen kuvan siitä, missä sosiaalisen median käyttöönottamisessa tällä hetkellä mennään.

Koulun on oltava avoimempi

Teppo Säkkinen, Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja avasi blogissaan
Koulun on oltava ajassa kiinni mielenkiintoisen keskustelun, joka tuo mieleen monia viime vuosina käymiäni lyhyempiä tai pidempiä rupatteluja tietotekniikan käytöstä ja opetusmenetelmien uudistamisesta.

Blogiin liittyvä keskustelu nostaa esiin uudistajat, kyseenalaistajat ja perinteisten opetustapojen vaalijat. Toisen näkökulman mukaan koulujen tulisi olla edelläkävijöinä yhteiskunnan ja viestintätapojen muutoksissa. Toisen näkemyksen mukaan koulujen tulisi pikemminkin toimia jarrumiehinä muutoksille. Kritiikkiä esittävät yleensä eniten ne, jotka vähiten kritisoitavaa asiaa tuntevat. Näin tuntuu nytkin olevan.

Oppimisympäristöjen uudistaminen siten, että myös oppimistavat samanaikaisesti kehittyvät, voi olla keskiverto-opettajalle tai -opiskelijalle vaikeaa, joillekin tosi vaikeaa. Vaikeuksia ennakoivat opettajat tai opiskelijat pyrkivät tietysti jarruttamaan tai estämään vaikeuksien aiheuttajaa. Näin tehdään, vaikka vaikeuksien todellinen ydin olisikin omassa pääkopassa eli omissa asenteissa.

Miten muutokset sitten tosiasiassa tulevat näkymään oppimisessa ja nuorten tulevaisuudessa? Sitä on vaikea arvioida, koska koulun vaikutusta ei pysty irrottamaan muun elinpiirin vaikutuksesta. Ajatus koulun itsetarkoituksellisesta perinteisiin sitoutumisesta on kuitenkin kuolleena syntynyt. Traditiooilla ei ole arvoa sinänsä, vaan niiden säilyttäminen tai kaataminen on tapaus kerrallaan perusteltava. Taka-askeliakin voidaan ottaa, mikäli ne osoittautuvat tarpeellisiksi.

Suomessa koululaitos on ollut alusta pitäen kokeilujen kenttä. Virheitä on varmasti välillä tehty, eikä joitakin ongelmia ole pystytty kokeilujenkaan avulla korjaamaan. Kokeilut ovat kuitenkin yleisesti ottaen tuottaneet ja ylläpitäneet vireyttä ja luovuutta kouluissa. Ehkä nimenomaan kokeilujen perinnettä tulisi kouluissakin jatkaa.

Toimivat ja hyvät kokeilut synnytetään avoimissa ja avointa vuorovaikutusta edistävissä kouluissa. Näin ollen erityisesti avoimuutta tulisi koulumaailmassa kehittää.

Online Personal Marketing Strategy

I led the story of Andrea Vascellari about Online Personal Marketing Strategy because it connects in a very nice way his personal experience and ambtious attitude to the facts of social marketing and entrepreneurship.

To understand the meaning and importance of being passionate and sharing this passion with others you just need to check some success stories of entrepreneurs. By directing the personal energy to the things they really like and love they have managed to create the business which may be small or big but is in all cases of excellent quality.

Personal marketing helps the potential customers to find that enterprise. Online personal marketing gives a lot more opportunities to find it.

Yhteisöllisen oppimisen puolesta

Teemu Arinan blogikirjoitus No PLEs, but informal learning in Real World communities pisti miettimään mitä tarkoitusta varten eri teknologit keksintöjään kehittävät ja onko suunnittelu mielekästä.

Design for the real world puhuttelee paitsi turhakkeiden myös kestävän tulevaisuuden vastaisten tuotteiden ja keksintöjen kriittistä tarkastelijaa. Entä oppiminen aidossa maailmassa? Varmasti monin osin koulutus edustaa aidon maailman, kestävän tulevaisuuden, etuja ja voimistamista. On myös paradokseja. Esimerkiksi itsekkyyden, suvaitsemattomuuden ja kilpailuhenkisyyden korostaminen oppimisprosessien piilorakenteissa voi näkyä yksittäisen oppilaitoksen kohdalla hyvinä tuloksina, arvosanoilla mitaten, mutta laajemmin tarkateltuna ristiriitana yleisiä opetusuunnitelmatavoitteita kohtaan.

Teemu Arina nostaa blogissaan esille epävirallisemman tietokoneavusteisen oppimisen kaksi puolta. PLE eli henkilökohtainen oppimisympäristö voikin tarjota mahdollisuuden ympäristöstään eristäytyneelle ja sitä vihaavalle oppijalle kehittää menetelmiä vihatekoihin. Toisaalta epävirallinen yhtiesöllinen oppimisympäristö pystyy rakentamaan ja tukemaan yhteisöllisyyttä ja vähentämään vihaa ja epäluuloa.

Oppimisympäristöjen suunnittelu tulee näin keskeiseen rooliin: eristäytyvän, yksilökeskeisen oppimisen tukemisen sijaan suunnittelulla voidaan tukea yhteisöllisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Tämä tietysti edellyttää, että oppimisympäristöjä käyttävät opettajat osavat käyttää yhteisöllisyyttä tukevia elementtejä oikein. Tämä edellyttää teknologisen osaamisen sijaan pedagogista ja didaktista osaamista, opettajan ydintaitojen kehittämistä.

Miten päätöksiä valmistellaan ja miten tehdä se paremmin

YLEn alueuutinen havahdutti minut poikkeuksellisella pohdiskeluotteellaan miettimään, miten mitä tahansa päätöstä valmistellaan ja miten valmistelut tehdään paremmin. Niin, että ne, joita päätökset koskevat voisivat osallistua oikeasti valmisteluun.
Tässä yhteydessä voisi miettiä asioiden valmistelua kouluissa. Lainaan alussa linkitettyä uutista, jossa pohditaan kuntaliitosten valmistelua:

Asukkaat ottavat niin ikään kantaa, tavallisimmin uutta kuntaa vastaan tietämättä oikein edes mihin ottaa kantaa. Asukkaiden kannanottoja leimaavat ulkopuolisuus ja alamaisuus sekä niistä juontuvat aggressiivisuus ja välinpitämättömyys. Sen sijaan että valtaa otettaisiin omiin käsiin, pelätään, kielletään ja parjataan.

Kouluissa nuorilla on helposti sama ulkopuolinen olo, mikä vaikuttaa monien käyttäytymiseen. Koulun asiat koetaan vieraiksi ja käyttäytyminen muuttuu helposti välinpitämättömäksi, jopa vihamieliseksi, koulua kohtaan.
Otan vielä toisen lainauksen:

Valmistelun pitäisi olla aidosti nykyistä laajempaa ja yllätyksellisempää. Virallisten valmisteluryhmien ohessa pitäisi toimia eri ammattiryhmistä, asukkaista kylien edustajista, yrittäjistä paikallisista filosofeista ja vaikka mistä koostuvia idea- ja valmisteluryhmiä, jotka tuulettaisivat ja kyseenalaistaisivat luutuneita vanhaan kunnallishallintoon ja päätöksentekoon liittyviä ajatusmalleja.

Tämä yksinkertaisen tuntuinen ohje pitää sisällään pari hienoa ajatusta: yllätyksellisyys valmistelussa ja vanhojen ajatusmallien tuulettaminen monipuolistamalla valmisteluryhmiä. Tämä on mahdollista helposti missä tahansa koulussa rikkomalla tietoisesti vanhoja kaavoja valmistelussa.
Valmistelu voi olla ja sen kuuluu olla iloista ja yllätyksellistä puuhaa, ei väkinäistä puurtamista.

Experiential Learning Cycle & Social Technologies | Teemu Arina

Experiential Learning Cycle & Social Technologies | Teemu Arina
Pstetäänpä T. Arinan välittämä tarina kiertämään...

Robottiopettaja miellytti oppilaita Etelä-Koreassa | Ulkomaat | YLE Uutiset | yle.fi

Robottiopettaja miellytti oppilaita Etelä-Koreassa | Ulkomaat | YLE Uutiset | yle.fi

Kyllä opetuksen kehittämisessä on tosiaan monia mahdollisuuksia. Olisipa kiva nähdä tällainen robotti käytännössä.

Aivan pakko kirjoittaa

Tuli pakottava tarve kirjoittaa jotain vanhaan blogiini, kun penkkareissa Kankaanpään abit toivat asian näkyvästi esiin. Kiitos muistutuksesta!

Penkkareita juhlisti kaunis ja kirpeä aurinngonpaiste. Mietteissä, joita kuormureiden lavoihin oli kiinnitetty, tuotiin esille matematiikan, vieraiden kielten ja internetin käytön kokemuksia. Tulevaa elämää ei juuri käsitelty.

Lyseon salissa järjestetty abien elokuvaesitys osoitti koulusta lähtijöillä olevan ilmeisiä näyttelijäntaitoja (myös oppituntien ulkopuolella ;-).Eri opettajat saivat elokuvassa osansa, nyös minä. Varsinkin kävelytyylini oli saanut runsaasti huomiota ja asiaan oli paneuduttu antaumuksella...

Itse aikoinaan lukioikäisenä päädyin että jalan treenaaminen saa nyt kerta kaikkiaan riittää; kävelytyylini saa olla persoonallinen ja erottua muista. Se olkoon tuntomerkki minulle.

Aaamun matematiikan tunnin aikana keskusradoista pauhannut Pink Floyd -klassikko We Don't Need No Education muistutti minua siitä, kuinka stressaavana moni voi kokea lukio-opiskelun. Karnevaalilla on hyvä rikkoa usein raskaalta tuntuvaa opiskeluputkea

"Kukaan ei harrasta vuorikiipeilyä tieteellisistä syistä.
Tiedettä käytetään retkikuntien rahoituksessa, mutta
tosiasia on, että sinä kiipeät, koska se on niin
hemmetin hauskaa."

Näin lausui Mount Everestin valloittaja sir Edmund Hillary. Opiskelu on yhdenlaista vuorikiipeilyä, jossa jokaisella on oma vuorensa valloitettavanaan. Ylioppilaaksi tultaessa ollaan päästy viimeiselle leirille ennen lopullista nousua. Toivon, että nyt tätä nousuosuutta viimeistelevät abit onnistuvat nyt ja myös jatkossa tavoitteissaan - ja että heillä on myös hauskaa.

Ja lisää penkkarikuvia löytyy täältä.