Teemu Arinan blogikirjoitus No PLEs, but informal learning in Real World communities pisti miettimään mitä tarkoitusta varten eri teknologit keksintöjään kehittävät ja onko suunnittelu mielekästä.
Design for the real world puhuttelee paitsi turhakkeiden myös kestävän tulevaisuuden vastaisten tuotteiden ja keksintöjen kriittistä tarkastelijaa. Entä oppiminen aidossa maailmassa? Varmasti monin osin koulutus edustaa aidon maailman, kestävän tulevaisuuden, etuja ja voimistamista. On myös paradokseja. Esimerkiksi itsekkyyden, suvaitsemattomuuden ja kilpailuhenkisyyden korostaminen oppimisprosessien piilorakenteissa voi näkyä yksittäisen oppilaitoksen kohdalla hyvinä tuloksina, arvosanoilla mitaten, mutta laajemmin tarkateltuna ristiriitana yleisiä opetusuunnitelmatavoitteita kohtaan.
Teemu Arina nostaa blogissaan esille epävirallisemman tietokoneavusteisen oppimisen kaksi puolta. PLE eli henkilökohtainen oppimisympäristö voikin tarjota mahdollisuuden ympäristöstään eristäytyneelle ja sitä vihaavalle oppijalle kehittää menetelmiä vihatekoihin. Toisaalta epävirallinen yhtiesöllinen oppimisympäristö pystyy rakentamaan ja tukemaan yhteisöllisyyttä ja vähentämään vihaa ja epäluuloa.
Oppimisympäristöjen suunnittelu tulee näin keskeiseen rooliin: eristäytyvän, yksilökeskeisen oppimisen tukemisen sijaan suunnittelulla voidaan tukea yhteisöllisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Tämä tietysti edellyttää, että oppimisympäristöjä käyttävät opettajat osavat käyttää yhteisöllisyyttä tukevia elementtejä oikein. Tämä edellyttää teknologisen osaamisen sijaan pedagogista ja didaktista osaamista, opettajan ydintaitojen kehittämistä.
Selaimesta toiseen – Chromen huonontumisesta
3 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti