Ikävien uutisten päivät ovat tulleet. Lomautukset, lopettamiset, väkivalta ja tuhoaminen näyttäytyvät uutisissa yhtenään. Joulurauha on takana päin, eikä Nuuttipukkien touhu tunnu enää missään.
Miten reagoida ikävyyksiin? Yksi tapa on lamaantuminen, toinen turtuminen, kolmas korvien sulkeminen. Itse tulen välillä surulliseksi, välillä vihaiseksi. Toisaalta nuo asiat ovat olleet jo pitkään näköpiirissä, ja isompia ikävyyksia taitaa olla jatkossa odotettavissa. Niin että voihan sitä iloita siitä rauhasta ja hyvinvoinnista, joka vielä toistaiseksi vallitsee.
Talvi voisi olla surkeampikin, työ ja perhesuhteet paljon huonommalla tolalla, asunto paljon kurjempi ja sairauksia enemmän ja rankempina kuin nyt. Mahdollisia onnettomuuksia riittää yllin kyllin.
Sitäpaitsi, tähän ikään ehtineenä, voin olla tyytyväinen elettyyn elämääni ja sen myötä saamiini kokemuksiin ja henkiseen rikkauteen, jota on kertynyt ilman ylettömiä ponnisteluja yllin kyllin. On ollut antoisia opintoja, monia kiinnostavia töitä, vanhemmuutta ja parisuhteita, matkoja ja seikkailuja. Tässä vaiheessa alan olla tyytyväinen hyvin vähään omassa elämässäni.
Maapallolle kyllä haluaisin lisää rakkautta ja myötätuntoa, niin kanssaihmisiä kuin koko luontoa kohtaan. Pieni järjen hiventen lisäys keskiverto ajatuksenjuoksuun ei olisi sekään yhtään pahitteeksi, kun tiedän että keinot maapallon tulevaisuuden takaamiseksi ovat yhä olemassa ja käytettävissä.
Selaimesta toiseen – Chromen huonontumisesta
3 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti