Itsenäisyyttä, joulua ja ilmastonmuutoksia odotellessa

Mietiskelen, kuten olen koko syksyn sateiden läpi miettinyt ympäristön ja maapallon tilaa ja tulevaisuutta. Haluaisin sanoa siitä jotakin, joka osaltaan muuttaisi asioita edes hitusen parempaan päin mutta olen tyytynyt enemmänkin lukemaan aiheeseen liittyviä uutisia, artikkeleja, blogeja ja kirjoja sekä katsomaan katsomaan eri välineillä ilmastoaiheisia elokuvia ja videoita, ostelemaan energiansäästölamppuja ja rajoittamaan autoilua, kääntämään patteria ja termostaattia hiukan pienemmälle. Se tuntuu niin kovin vähäpätöiseltä.

Suomi juhli itsenäisyyttä, mutta mitä tuo itsenäisyys on merkinnyt; yhtä valtavaa ekologista jalanjälkeä maapallolle. Suomessa on totuttu tuhlaamaan ja kuluttamaan, elämään kuin viimeistä päivää. Sotien ja pulavuosien jälkeen on haluttu vain kasvaa, tuottaa ja täyttää maa tavaralla ja paperilla. Luin lauantaina sattuman ohjaamana käteeni osuneen Hannu Vuorion uuden romaanin Syvä matala, jossa käsiteltiin paitsi ilmaston myös työelämän kurjistumista Suomessa, ja ajattelin, että näinhän se on, elämä itsenäisessä, ahneessa Suomessamme. Halutaan kaikkea hyvää kaikille mutta ei tehdä isoille asioille mitään.

Tekniikka ja talous, insinöörien ja ekonomien oma lehti, osasi yhdessä artikkelissaan ilmaista tiiviisti suomalaisen itsenäisen elämänmenon ekologisen merkityksen. Ei tarvitse olla enää mikään penttilinkola osatakseen nähdä karut realiteetit:
http://www.tekniikkatalous.fi/kommentit/article50920.ece

Joulu tulee ja jouluostokset täyttävät ainakin kauppaketjujen taseiden aukot loppuvuoden osalta. Mutta miten eletään ensi vuonna? Ostetaan taas entistä enemmän, koska aina ennenkin on tehty niin? Rakennetaan uusia, entistä suurempia kauppakeskuksia, koska niin on ollut tähänkin asti? Innovoidaan uusia hittituotteita kulutusta vauhdittamaan? Tehdään tulosta? Kiristetään työtahtia ja puristetaan lisää "löysiä pois" työyhteisöissä? Eletään niin kuin ennenkin, itsenäisyyden ajan kyseenalaisia perinteitä vaalien?

Pallo hukassa? Kysyy Risto Isomäen blogi Hesarin nettisivuilla. Risto on parikymmentä vuotta varoittanut ilmaston, ympäristön ja maapallon väestön kriisistä ja sen kiihtyvästä pahenemisesta, maltillisemmin kuin Linkola. Hän haluaa valaa toivoa ja uskoa muutoksen mahdollisuuksiin ja etsiä uusia keinoja siihen, esimerkiksi 7.12. kirjoituksessaan esittämällä yhden tuoreen tutkimustuloksen, jonka mukaan "teollisuusmaiden kuluttajat pystyisivät vähentämään omia kasvihuonekaasujen päästöjään keskimäärin 75 prosentilla ilman suuria muutoksia nykyiseen elämäntyyliinsä."
http://blogit.hs.fi/politiikanvieraat/aihe/pallo-hukassa/

Tällaiset kannanotot saavat minut yhä koettamaan tehdä parhaani, vaikka tiedän rajallisuuteni. Yksityiset arjen asiat, jotka odottavat välittömästi hoitamista, läheisten elämäntilanteet ja omat ihmissuhteet vievät voiton laajoista, kaikkia koskettavista isoista murheista, joille kukaan ei pysty antamaan tarkkaa aikatauluja - joilla ei ole deadlinea.

Tässä tilanteessa voi vain toivotella riittävän hyvää joulua.

Jos sinulla on mielessä rakentava parannusehdotus asioiden tilan kohentamiseksi mielekkäästi arjen tasolta lähtien, niin kerro se minullekin. Ja levitä myös muualle päin.