illat venyvät niin myöhäisiksi, etten tahdo ehtiä blogin ääreen. Tapahtumia kyllä riittää, niin täissä kuin kotona. Ehkä mukavinta on se, että elämä alkaa taas maistua, vaikka huoli huomisesta ei olekaan hävinnyt. Toimin siis kuin ihminen, elän kuin huomenna kaikki olisi kuten ennenkin, vaikka toisaalta tiedän, ettein niin tule olemaan. Huolehdin lasten asioista, parisuhteesta ja töistä enkä anna pitkiä millekään niistä.
Ehkä olen vain niin utelias, etten anna periksi, ennen kuin näen, mitä oikeasti tapahtuu.
Selaimesta toiseen – Chromen huonontumisesta
3 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti