Tunsin tuon Matti Saaren, joka ampui vanhalla kotipaikkakunnallani ja työpaikallani Kauhajoen palvelualojen ammattikorkeakouluyksikössä kymmenen opiskelijatoveriaan ja itsensä. Olen aivan järkyttynyt ja suruissani, kun tekijä ja uhriluku varmistui. Vielä en tiedä, ketkä kuolleista ovat tuttujani.
Tekjä oli vielä viime vuonna pitämälläni kurssilla, enkä olisi ikinä voinut uskoa sympaattisesta, sosiaalisesta ja kohteliaasta nuorukaisesta sellaista. Sain toimittajakaveriltani myös koosteen hänen nettiin pistämistään kuvista ja videoista, ja vakuutuin siitä, että viime aikoina hänen mielen tasapainonsa on järkkynyt. Valitettavasti tälläkään kerralla ei apu tullut ajoissa eikä poliisikaan toiminut, kun olisi vielä ehtinyt.
Jäin tietysti miettimään, olisinko itse viime vuonna voinut opettajana tehdä jotakin toisin, mutta en voi jälkeenkään päin havaita sellaista hetkeä, jossa olisin voinut kääntää tapahtumien kulkua. Ei mitään hiljaista avun pyyntöä, ei mitään kommenttia tai kysymystä, johon olisi voinut vastata viisaasti.
Nyt on vain hiljaisuutta ja myötätuntoa uhrien omaisten puolesta.
Selaimesta toiseen – Chromen huonontumisesta
3 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti