Haikailen hidasta elämää. Moniaita vuosia sitten kehitin termin 'louniminen', jolla tarkoitin tarkoituksetonta ja tavoitteetonta olemista vastapainona tehokkaalle ja tavoitteelliselle toiminnalle. Jos louniminen ja toimiminen ovat tasapainossa keskenään, harmonia ja hyvä olo vallitsevat, samoin kuin on unen ja valvetilan tasapainon suhteen.
Ei muistihäiriöitä, poissaolevuutta, nykivää elämää eikä ikäviä painetiloja. Ehkä hiukan liikakiloja ja etikettivirheitä; kokonaisuus kuitenkin ihanteellinen ja samalla kohtuullinen.
Hidas elämä ja joutenolo ovat tulleet tavoitelluiksi asioiksi, suorastaan muoti-ilmiöiksi viime vuosina, ainakin olen ollut huomaavinani näin. En kuitenkaan lähde etsimään sitä kylpylöistä tai ulkomailta, en luostarista enkä joogasalilta. kenttätyöt: Hilma-koiran ulkoiluttaminen maastossa, erityisesti kun kumpikin pysähdymme vaikka jäälakeuden keskelle tuijottamaan hiljaa kaukaisuuteen, käy lounimisesta.
Haluan kuitenkin hitaampaa elämää muihinkin yhteyksiin. Ajattelin hidastaa tahtia vuosi vuodelta ja katsoa kuinka hitaasti saakaan hommat hoitumaan. Tavallaan palaan vanhana siihen, mistä nuorena työuraani aloittelin, Kauhajoen kunnan kesätöissä.
Selaimesta toiseen – Chromen huonontumisesta
3 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti